Taas väripäivä

Onni on toimiva saumuri! Huollolle tuli hintaa 70 euroa, mutta palaneen lampu lisäksi muuta vikaa ei löytynyt. Ilmeisesti riittävä pölymäärä riitti. Pääasia kuitenkin, että värkki toimii.

Tällä viikolla värinä on valkoinen. Tutusta kaavasta olkapäiltä pari milliä pois teki istuvuudelle ihmeitä. Kuva on kännykkälaatua, kun en muista yhtään, minne laitoin kameran viikko sitten.

Nelivuotiaan mielikuvitus teki nännikekkosista robotteja. Suristelin samalla kasaan valmiiksi leikattuja t-paitoja, harmittaa vietävästi, etteivät enää mahdu. Viimeistelen ne kuitenkin, kyllä ne jonnekin saanee hukattua.

Keltainen päivä

Pienimmän päiväkodissa on väripäivä joka keskiviikko. Pojan vaatekaapista on löytynyt ihan hyvin vaatetta niin siniselle kuin vihreällekin päivälle, mutta keltaista ei. Aika alkoi muutenkin olla taas kypsä ompeluksille, joten ompelukone pois nurkasta häpeämästä ja hommiin!

Puhalsin pölyt Ottobre-lehdiltä ja numerosta 1/12 vanha tuttu napiton Buttoned up esiin. Yhtään en muistanut, olinko tehnyt kaulukseen tai olkapäille muutoksia, jossain kaavassa niitä oli. Piirsin sitten sellaisenaan ja suoraan koon 116, Paapiin leijonaa kun tuli aikoinaan hamstrattua ja kaappi jo tursuaa 110-kokoisia paitoja. Takakappaleeseen Lidlistä ostetulla tekstiilileimasimella nimi ja koko, testailin ensin tilkulle, eikä vaaleasta kankaasta näkynyt läpi kuin valoa vasten. Muistin jopa leimata ennen ompelua.

Lidlin tekstiilileimasimella nimi ja koko

Saumuri on edelleen huoltoa vailla, nyt sentään jo tiedän, minne sen vien. Koko komeus on siis kasattu ompelukoneella, menihän se näinkin. Pistolevyn ruuveja irrotellessani saadakseni kangas- ja lankamytyn irti matkalta puolapesään muistin, miksen aikoinaan kiinnitellyt resoreita, kuten nyt. Ja valmiin paidan helmaa katsoessani taisin unohtaa myös tarkistaa, onko koneessa terävä vai pallokärkinen neula. Ensi kerralla ehkä muistan senkin!

Onhan se reilunkokoinen, mutta ihan pidettävä

 Eilen pienin ilmoitti, ettei missään nimessä halua keltaista paitaa, mutta tänään leijonat (grrrr!) innostivatkin ihan toisella tavalla. Sovituskuvien jälkeen paita olisi pitänyt jättää päälle, mutta monista sotkemattomuuslupauksista huolimatta kääräisin aamua varten vielä talteen :) Toivottavasti aamulla on vielä sama fiilis, nelivuotiaasta ei koskaan tiedä.

Lahjus

Pienimmän hoitajista se tutuin jää äitiyslomalle, pieni muistaminen monkey spatsein. Laadukas kännykkäkuva, kun kamera on taas jossain. Muutenkin ompeluksista niin aikaa, että kaikki oli hukassa, eikä saumuri toiminut. Kaavan koko oli 6M, oli hankala hahmottaa, minkä kokoisia ne vauvat oikeastaan on. Enkä luonnollisestikaan kyennyt ihan kirjaimellisesti noudattamaan kaavaa, piti vyötärölle lisätä resoria ja jättää niin etu- kuin sivusaumatkin pois.

Kesäistä

Vaatteita kesäisissä väreissä. Tai no, ainakin kesäksi...

Viimeinen palanen astronauttia! Kaavaa en enää muista, leikkelin monta samantyyppistä t-paitaa kerralla ja kiltisti ovat tuolla odotelleet. Mustat langat päätyivät koneisiin korjausompelusten takia, voi että kun ne voikin olla tympeitä.

Ja vielä kimonohihatoppi oikean kokoisena. Yritin saada toppiin pituutta lisää ja vaikkei hahmotuskykyni ole huonoimmasta päästä, meinasi aivosolu nyrjähtää. Tytär tilasi itselleen samanlaisen, onneksi noita kankaita on tullut hamstrattua.

Pian ovat meneillään olevat opinnot hanskassa, sitten alkaa pienimmäiselläkin kesäloma. Ompeluksille ei ihan niin paljoa ole mahdollisuuksia, kuin nyt, mutta eiköhän sitä pidä jotakin kuitenkin yrittää :)

Lukijoitakin tulla tupsahtanut, tervetuloa! Pitääkö jotakin pian arpoa? Mitä palkinnoksi?

Voi pojat!

Esikoiseni täyttää 13 ensi viikolla. Lahja on ostettu ja käytössäkin käytännön syistä, mutta varsinaiselle syntymäpäivällekin halusin jotakin. Esikoinen on ollut varsin nihkeä minun tekemieni vaatteiden suhteen, päinvastoin kuin vuotta nuorempi pikkuveljensä, joka kuitenkin alun vastaanhangoittelun jälkeen pitää tekeleitäni suosikkeinaan. Toivottavasti näille paidoille käy samoin, ovat ainakin esikoisen lempiväriä.

 pitkähihainen heti käytettäväksi ja t-paita kesäksi

tai yhdessä

Tuon t-paidan kanssa luulin jo keksineeni ikiliikkujan. Ompelin, purin, ompelin, purin... Kauluksenkin tein kahdesti, mutta kyllä se nyt vaan onkin aika hyvä :) Koska paidat ovat simppeleitä peruspaitoja, halusin jotenkin erottua kauppojen vastaavista. Molempien paitojen helmassa lukee TYYPPI.

Ja koska kesäkin on tulossa ja saumurissa sinistä, sai myös pienimmäinen kesäksi t-paidan ja sortsit. Luottokaavat käytössä, summissa leikkasin vaan hihoista ja lahkeista lyhyet.

Välikausidinosaurus

Ompelumotivaatio kateissa. Suunnitelmia, kaavoja, keskeneräisiä, niitä kyllä riittää, mutta halusin tehdä jotakin nopeata ja turhaa. Käteen osui pojan pusakan ja oman takin jämäfleeset ja valmiiksi tikruasuuun piirretty Muraveinik-kaava sekä vertailukappaleeksi sopivan kokoinen fleeselätsä. Tuloksena jonkinlainen lakki.

Dinomaisia kuvioita koristetikillä 

Kun sain lakin valmiiksi, vertasin sitä siihen mallina olleeseen sopivaan. Ja tästä tuli sitten pienempi kuitenkin. Olisi sapettanut, jos ei olisi edes mahtunut päähän.

Mahtuu se tämän kevään :D

Avaruusmies

Kovin monesta kuosista en innostu yhtä paljon, kuin tästä Liandlon Astronautista. Se oli Pakko Saada. Aluksi suunnittelin sille kaveriksi keltaisia housuja, mutta sitten näin (velour)tähtiä. Ja kun luottokaavatkin, eli Buttoned up ilman nappeja paitana ja Saimit housuna, on nyt löydetty, niin niistähän tuli asu.

Malli ei ollut tänään yhteistyöhaluinen eikä edes karkilla lahjottavissa.

Kun olin tilannut Vekaranasta tuon tähtikankaan, mutta se ei vielä ollut saapunut, näin kauppareissulla lapsen, jolla oli samaisesta kankaasta pipo. Jostain syystä päänsisäinen jukeboksi alkoi soittaa Babylon Zoon Spacemaniä. Oi niitä aikoja, kun mainoksissa oli juju. Meinasin linkittää ko. biisin, vaan Emi on päättänyt, ettei sillä ole Suomessa mitään intoa näyttää videoita. Kuunnelkaa päänne sisältä, te jotka olette tarpeeksi vanhoja muistaaksenne moista.

Valaistumisia

Yritin ottaa kuvia Joka tyypin kaavakirjan antamasta valaistumisesta. Kyse oli yksinkertaisesti housujen ompelujärjestyksestä. Ensin onnistuin hukkaamaan kamerani siirrellessäni ompelutarvikkeita, resoreita ja saumuria keittiön pöydälle. Sitten kun otin kuvat vanhemmalla kameralla huomasin saumuroineeni kolmella langalla, kun toinen neulalanka oli katkennut aikoja sitten. Mikähän siinäkin on, jos se on tarpeeksi kireällä, ettei sauma irvistä, niin sitten lanka katkeaa. Vaihdoin langat ja ompelin toiset housut, taas samalla yritin ottaa kuvia, mutta sitten jouduin korjailemaan, niin en kehtaa saumoista kuvia näyttää. Edelleen siis taistelen housujen kanssa, täytyy harjoitella lisää. Materiaalia on jo leikattuna ja osittain saumuroituna, mutta valmiiksi sain vain nämä kaksi. Lisätuskan aiheutti se, etteivät nämä ole omille lapsille. Ruskea resori olikin jotakin löperöä, taisi olla Triteksistä. Sieltä en osta resoria enää ikinä. Onneksi vyötäröllä on kuminauha, toivottavasti lahkeensuiden resori pitää edes sen verran, ettei lapsen tarvitse housunpuntteja polkea. Oranssi resori oli onneksi napakampaa, housut kestävät kovemmassakin menossa mukana, kasvunvaraa koitin pistää niin, etteivät heti jäisi pieniksi.

Oranssit n. 104 kokoa, ruskeat n. 80

Smell the roses, sanovat. Minä vastaan, että haistakaa ite, tuon kevätjäätikön läpi ei voi edes kuvitella mitään ruusuntuoksua. Silti pysähdyin tänään muutamaksi minuutiksi ottaakseni kuvan, joka ohi ajaessa on ollut mielessä. Milloin on ollut liian kiire, milloin kamera kotona, useimmiten molemmat.

Uusi ja vanha tuulivoima

Kuvassa on virhe?

Jaksoin jankuttaa FB:n Ompeluelämää-ryhmässä uusimman Ottobren Martina-kimonohihatopista. Sen langansuunta etukappaleisiin oli piirretty toisin, kuin kuvissa. Vasta saatuani tämän koeversion valmiiksi tajusin, että voisihan tuon tehdä muustakin kuin raidallisesta kankaasta. Pistetään pitkät piuhat flunssan ja runsaan Buranan nauttimisen piikkiin, tai ehkä oikeasti olen vähän yksinkertainen. Saattaa olla, että se olisi mainittu myös tekstissä tai ohjeessa, mutta luen niitä häpeällisen harvoin.

Kangas on pitkään hyllyssä notkunut tekokuitu-jokin. Aivan kamalaa ainetta, sähköinen ritinä vaan kuului, kun yritin saada kangasta pysymään jotenkuten kohdallaan kaksinkerroin. Ja sitten kun sain sen kohdilleen, tuli kissa kankaan päälle huomiota kerjäämään. Raasu on yksinäinen, kun lapset ja koira on mummulassa, mutta siinä vaiheessa en sääliä tuntenut, vaan häädin yksinäisen kauas. Piirtelin kaavat kokoon 46, se oli ihan passeli Ottobren Workshop 303-kaavoissa. Vaan eipä ollut tässä tai sitten olen viikossa ehtinyt syömään vielä tavallistakin enemmän suklaata. No, sekin on kyllä totta... Joka tapauksessa tästä tuli pieni. Johtuu siitäkin, että päinvastoin kuin yleensä, raitojen suunta kankaassa oli pystysuunta, joten kun halusin takakappaleeseen raidat vaakaan, ei takakappale jousta yhtään.

Sen verran kiva kuitenkin, että mietin jo, millaisia muutoksia tähän pitäisi tehdä, että saisin uuden kesäpaidan. Pituutta ainakin lisää, en tahdo nyhtää helman liepeitä alas joka välissä. Ja ostaa kunnollista kangasta.

Uusimmassa Ottobressa oli vaihteeksi vähän isompaakin kokoa kuvissakin, malli oli tekstin mukaan kokoa 50 ja jotakuinkin minun pituiseni eli 164 cm. Mutta Ottobre samoin kuin kaikki läskimallistoa myyvät vaatekaupatkin kuvittelevat, että jokainen isokokoinen ihminen haluaa pukeutua telttaan. Ja "iso pääntie korostaa rintoja ja vie huomion isosta masusta", luki joskus jossain akkainlehdessä. Samaa mieltä ovat ilmeisesti sitten Ottobrellakin. ARGH! En halua, en tykkää.

Muutama paita

Kangasvaraston pienennysurakka. Tähtikangasta riitti kahteen paitaan. Vihreästä pitävälle 11-vuotiaalle Ottobre 1/2012-lehden Whirlwind indian. Hihat muokattuna tuplahihoiksi, koska tähtikangasta riitti vain lyhythihaisiin, samoin kaulus muokattu vastaavasti. Hihoista onnistumisen iloa, ihan nappiin ensimmäisellä yrityksellä! Toinen ilahtuminen siitä, että poika tosiaan pitää paidasta ja taatusti tulee sitä myös käyttämään :)

Pienimmälle More gray muokattuna. 

Saas nähdä, joudunko vielä muokkaamaan hihoja, näyttävät liian lyhyiltä.

Kaavakokeilussa Toy dog Ottobre 6/2011

Kaulus ei ihan onnistunut...

Edit: Onnistui se kaulus siis ulkopuolelta, mutta nurjalta näyttää vähän karulta ;) Kankaina jostain meille tiensä löytänyt t-paita, joka oli isommille nolo ja pienimmälle aivan liian iso. Siitä tuli etu- ja takakappaleet. Hihat huolella marinoitua Hilcoa. Kauluksen liepeillä näkyy vielä jälki haihtuvaa tussia. Melkoinen ero samanmerkkisissä tusseissa, edellinen haihtui, ennen kuin oli ehtinyt leikkaamaan tai tikkaamaan, tämä taas lähtee vain vedellä huuhtaisemalla.

Ja vielä numeroita ja traktoreita, Buttoned up ilman niitä nappeja

Pienimmäinen ilahtui traktoreista :D

Groovyt kitarat

Kaksi uutta kaavaa pienimmälle kokeiluun. Niin kovasti kuin raglan-hihaisista pidänkin ja Papana-kaava (Ottobre 4/2010) oli pienimmälle juuri sopiva, ei seuraavasta koosta ole seuraajaa löytynyt. Päätin, että Villi viikinki Ottobre 6/2010-lehdestä on viimeinen mahdollinen raglan-kaava, ja jollei sekään istu, siirryn tavallisiin hihoihin. Kilpailevaksi kaavaksi valitsin uusimmasta 1/2012 Ottobresta Buttoned up-kaavan, laiskana jätin nappilistan harjoittelun myöhempään ajankohtaan. Kaavoihin piirsin molempiin hihoihin taitteet, mutta kangas tuli niin nuukasti käytettyä, että toiseen piti laittaa resoria.

Hyvä huomata kuvanottovaiheessa, että se olikin Villi viikinki, johon piti laittaa se resori, eikä päinvastoin. Noh, saahan nuo lisättyä...

Villi viikinki 

Buttoned up

Molemmissa kaulus lörpähti tehdessä ja kun silitysrauta antoi viimeiset sihauksensa, en saa höyrytettyä niitä kohdilleen. Paremmin tuo jälkimmäinen jo istuu, vaikkei ole ollut päällä kuin varttitunnin. Villi viikinki on hauska, mutta turhaa kikkailua, jos hihat ja miehusta ovat samaa kangasta. Istuvuudesta on vaikea sanoa vielä mitään, pienimmällä on tänään vauhti päällä...

Pikkumusta

Perjantaina oli vielä viimeinen rutistus ennen lauantain hautajaisia. Siinä myös syy viime aikojen yhtenäiseen värimaailmaan. Kiirehän siinä tuli taas vaihteeksi, mutta se ei kovin pahasti näy tässä tyttären liivimekossa. Ilman kaavoja, mitat tyttärestä ja vetoketjusta, malli heittämällä koko kankaan leveydestä. Materiaali on housukangasta, viskoosi oli yllättävän mukavaa työstettävää, kun alkujännityksestä pääsi.

Kuva on taas mitä on, kamera urputti huonoista pattereista ja simahti. Oikeasti vetoketju ei laineile ja helma laskeutuu ja liikkuu kävellessä kauniisti. Toiseen kädentiehen jäi ruttu, mutta sitä voi koittaa joskus asetella vielä. Ketään muuta se ei haitannut, kuin minua... Tytär tykästyi ja haluaa käyttää koulussakin, sehän se on pääasia :)

Alla on edellisenä iltana 20 minuuttia ennen HalpaHallin sulkeutumista ostettu paita. Kyllä kismitti maksaa yli 10 euroa tavallisesta trikoopaidasta, kangasta kun olisi ollut kotona. Samoin kaksosveljelle ostetut Lindexin housut, peräti 24,90 euroa kertakäyttöhousuista. Tuskin poika tulee käyttämään niitä toiste, kun yleensä käyttää vain verkkareita, college- tai fleesehousuja. Ja nekin kuluttaa niin loppuun, että väkipakolla tiensä päässä roskiin heitettävä. Esikoiselle hankittiin oikea puku, se ei kismittänyt, koska itse en osaisi sellaista tehdä, eikä hintaakaan ollut kuin alle 40 euroa. Ja pienimmäiselle löytyi siisti musta-punaraidallinen kauluspaita ja tummat housut kaapista jo ennestään, joidenkin tuttavilta ostettujen vaatepakettien mukana tulleita. Ostan todella harvoin vaatteita uutena, nyt on pitkä aika kulunut kirpparikierroksestakin. Pienimmälle on löytynyt vaatteita kätevästi, kun esimerkiksi FB-kavereissa on vähän isompien äitejä, jotka myyvät omien pienimpieen vaatteita isoissa läjissä pois. Ja minä huikin, tänne tänne, vaikka vaatteita on jo ennestään läjäpäin.

Mutta täytyy myöntää, että vaikken ole kovin perinteitä tai etikettiä tunteva, niin esikoisen ikäinen, eli 13 tänä vuonna täyttävä poika kirkkaanvihreässä hupparissa ja samanvärisissä tennareissaan kukkien laskussa vähän pisti silmään. Panostus hautajaisvaatteisiin on osoitus siitä, että kunnioittaa vainajaa, sitä mieltä minä olen.

Sitten vielä miehen kännykällä ottama sovituskuva edellisen postauksen tunikasta.

Ja pari kuvaa siskonpojan sammakosta, johon pienimmäinen ihastui ikihyviksi. Jotain tällaista voisi joskus koittaa tekaista, vai mitä? Vihreätä velouria ja...

Ja helemat paukkuu!

Minulla on selvästi jokin fiksaatio helmoihin. Olin suunnitteluvaiheessa tämän tunikan kanssa, kun Pitsiä ja juhannusruusuja-blogissa ollut helmakokeilu muistutti mieleen tämän erittäin yksinkertaisen, mutta minun silmääni miellyttävä mallin. Ei muuta kuin Ottobre Workshop 303-kaava pohjalle, siitä sitten pois tuosta, lisää tuonne, ja lisää etenkin sinne helmaan. Helma on siis kantikas, näyttää auki levitettynä enemmän pöytäliinalta. Kangas esikoisen paidasta ja toiseksi vanhimman pojan housuista tuttu. Kangas löysi lokeron ja sai termin Facebookin Ompeluelämää-ryhmästä, se on joustocollegea.

Kaulukseen kaitaleet

Kaula-aukossa kahta tikkiä, hihansuut ja helma tuolla yksinkertaisella aalto-tikillä.

Nättiä ja vielä joustaakin!

Seuraavalla kerralla täytyy Ottobren kaavoista itselleen tehdessä muistaa, että vaikka muuten ovat reilun kokoisia, niin hihoihin tarvitsen enemmän tilaa. Sama ongelma minulla on usein valmisvaatteissa.

Valitettavasti tänään ei ole tarjolla sovituskuvia, ehkä myöhemmin...

Takki

Pitkään sitä piti pienessä päässään pyöritellä. Vuosia oikeastaan. Ja jos oikein perimmäisille lähteille mennään, niin siitähän on liki 20 vuotta, kun sovitin kaupassa ihanaa takkia, mutta köyhänä jätin sen sinne. Ja kun olin aikani harkinnut ja palasin kauppaan, ei enää minun kokojani ollutkaan. Sen koommin ei ole vastaan tullut samanlaista takkia.

Sehän pitää siis tehdä itse. Tätä mallia piirtelin jo syksystä asti. Elokuussa ostin Etsystä vintage-kaavan noin vuodelta 1959.

Aluksi en vain raaskinnut sitä edes paketista avata. Kun lopuksi totesin omien kaavasovellusten piirtämisen liian vaikeaksi, päätin viimein avata aarteeni ja tehdä sen mukaan. Kaava on kokoa 12 ja mittojen mukaan se oli minulle liian pieni. Tein Jyskin laadukkaasta fleese-peitosta ensimmäiset reilunkokoiset palaset, joita sitten pienentelin sieltä sun täältä ja lopuksi totesin, että kaava alkuperäisessä koossaan olisi ehkä sittenkin ollut ihan hyvä. Vain yksi farkkuneula vääntyi, sormeen tuli kovettuma, mutta tässä se viimein on, uusi takkini!

Helma on kohtuullisen suora, jäi vain työn alla oleva tunika sovituksesta päälle.

Hihansuihin laitoin Kangastukun mustaa heijastinnauhaa tereksi. En voi suositella, missään olosuhteissa tuo ei heijasta yhtään.

Helmaa on 3,5 metriä. Päällikangasta. Lisäksi vuorikankaan toinen mokoma...

Myös helmassa tuota ns. heijastinkangasta suikaleet, edessä ja takana.

Kaavassa olleet valetaskut jätin pois. Päällikankaana on aikoja sitten hamstrattu farkkukangas, hinta taisi olla huimat 8 euroa kolmen metrin palasta. Kaavana toiminut Jyskin fleese jäi vuorikankaaksi. On muuten lämmin takki. Hihansuihin laitoin mustaa puuvillaa, kun farkku uhkasi loppua kesken ja hihojen sisäpuolelle fleesen päälle paremmin luistavaa vuorikangasta pukemisen helpottamiseksi.

Tytär toimi kuvaajana :)

Nyt kun vielä hahmottaisin, miten kaava oli taiteltuna pakettiinsa, että saisin sen säilytettyä yhtä hyväkuntoisena.

Sähköä ilmassa

Pakkaset. Hiukset pyrkivät silmille, saumurin moska tarrautuu pöytään ja saumuriin. Aiemmin, kun käsittelin tätä samaista mustaa kangasta esikoisen paitaan, ei ollut mitään ongelmia. Kiittelin hyvälaatuista kangasta ja olin tyytyväinen, kun ei siihen tuntunut edes koiran- tai kissankarvat tarttuvan.

Tasku, vyötärö ja ihka uusi pöytäliina

Nyt on kaikki toisin. Ja joku karmajuttu minulla on housujen suhteen, ne eivät koskaan tunnu onnistuvan kerralla. Tällä kertaa harmaita hiuksia aiheuttivat reisitaskut. Manasin jo, että nyt oli vihoviimeinen ompelus, myyn pois koneet ja etsin uuden harrastuksen. Koska 11-vuotias poikani kuitenkin sovitti housuja mukisematta ja vaikutti muutenkin iloiselta ja tyytyväiseltä, niin tein loppuun. Kaava on Ottobre 1/12 Cheveyo. Sopiva pojalle, joka valitti, että kaikki housut tippuvat päältä.

Hmm...

Kuvia mustista housuista? No, ei väkisin, näette sitten karvoittajan ja harvinaisen likaisen oven...

"Äiti. Voinko mä pistää nää huomenna kouluun?" Voi tottakai, saanko ommella sinulle lisää? :D

Siinä missä sähköä on siellä, missä sitä ei tarvita, sitä ei ole siellä, missä pitäisi.

HP Compaq

Kuten läppärissäni. Mikäli tuulet ovat suotuisat, kulkee virta pistorasiasta läppäriin normaalisti, mutta nyt on turhan usein läppäri huonolla tuulella tai ehkä sitten on maasäteilyä tai aurinkomyrskyjä. Tai ehkä läppärini alkaa vaan päästä tiensä päähän. Kun minä taistelin taskujen kanssa, mies avasi tutki läppärin. Ei luvannut takuuta edes niin pitkään, että takavalot näkyisivät.

Voi Saimi!

Miten monesta kohtaa voi sivusaumattomat housut saumuroida pieleen? Tyypillistä, aina kun ajattelen, että tästä nopsasti surautan, niin kylläpä vain vastustaa eikä mikään tapahdu nopsasti.

Näissä siis pohjana Saimi-kaava koossa 98. Muokkasin vyötärön korkeudesta kuminauhan verran pois, vyötäröllä resorin sisällä kuminauha, housut pysyvät vauhdissa mukana paremmin. Tiikeriasusta päätellen muokkaus oli toimiva, toivottavasti toimii myös vähemmän venyvällä velourilla.

En minä sentään koko päivää yksiä housuja tehnyt, myös arvontavoitto on viimein valmis :) Siitä myöhemmin lisää...

Syntymäpäiväsankaritiikeri

Luvatut sovituskuvat. Taustaksi koitettiin virittää lakanaa, se oli sankari-tiikerin mielestä tosi hauska leikki :D Emme taida uusia kokeilua kovin pian...

Lakki vinossa. 

Muraveinikin etukappale meni kaavan mukaan tehtäessä  silmien yli.

Prismassa oli "-amptteri" puoleen hintaan. Siinäpä hyvä lahja, niin ei tarvitse aina 11-vuotiaan isosiskon omaa viedä!

 Nyt läks

Hännästä tuli ensin liian pitkä, kiinnitin sisälle kuminauhan ja vaihdoin samalla kiinnityksen kiinteästä lenksuihin, näin paitaa voi käyttää tavallisena paitana ilman häntää.

Viimeinen kerta toden sanoo

Vihdoinkin olen tyytyväinen. Tämä onnistui! Olen aina kuvitellut napinläpien ja nappien asettelun vaikeaksi, mutta sehän olikin helppoa. Ainoa harmin paikka oli nuo päällystettävät napit. Villasekoitekangas oli niille liian paksua, hukkaprosentti kasvoi, kun neljää nappia varten piti tehdä 8 yritystä. Viimeinen oli se, kun olin jo ommellut kolme nappia paikoilleen ja neljäs hajosi käteen. Mitenkähän mahtavat käytössä kestää? En uskalla edes arvata.

Mutta tällainen siitä tuli, miehen pienemmälle sukulaistytölle, liivimekko koossa 86 :)

Murphymekko

Tällaisissa sen huomaa, eron harrastajan ja aloittelijan välillä. Ammattilaisista nyt puhumattakaan. Kaikki tuntui menevän pieleen. Eikä vain tuntunut, kyllä se lopputuloksessakin näkyy.

 liivimekko miehen 5-vuotiaalle sukulaistytölle

takana "piilo"vetoketju

Näinköhän tätä kehtaa antaa, vielä kun ovat minulle vähän vieraampia ihmisiä.

Fliitsi

Arvatkaas, montako vihreätä fleese-pusakkaa 11-vuotiaalla pojalla on? Voin kertoa, että niitä on monta. Silti kangaskaupasta kranttu poikani valitsi mitäs muutakaan kuin vihreän fleesekankaan. Eihän siinä muu auta, kuin tehdä pojan lempiväristä ja -materiaalista se joululahjakin :) Aluksi arvelutti lähteä fleeseä ompelemaan, mutta yllättävän helppo materiaali se oli.

Edestä ihan peruspaita, edellisen postauksen Billy koossa 146, mutta tällä kertaa kaulus vetoketjulla. Sen verran tuli lörpön näköinen, että näinköhän joudun sen tekemään uudelleen joulun jälkeen? No, sen näkee, kun poika kiskoo tämän päälleen.

Koska näitä vihreitä fleesejä tosiaan on ennestään, halusin tähän paitaan jujun. Se löytyy takakappaleesta.

 paita suorana

ja venytettynä