Pikkumusta

Perjantaina oli vielä viimeinen rutistus ennen lauantain hautajaisia. Siinä myös syy viime aikojen yhtenäiseen värimaailmaan. Kiirehän siinä tuli taas vaihteeksi, mutta se ei kovin pahasti näy tässä tyttären liivimekossa. Ilman kaavoja, mitat tyttärestä ja vetoketjusta, malli heittämällä koko kankaan leveydestä. Materiaali on housukangasta, viskoosi oli yllättävän mukavaa työstettävää, kun alkujännityksestä pääsi.

Kuva on taas mitä on, kamera urputti huonoista pattereista ja simahti. Oikeasti vetoketju ei laineile ja helma laskeutuu ja liikkuu kävellessä kauniisti. Toiseen kädentiehen jäi ruttu, mutta sitä voi koittaa joskus asetella vielä. Ketään muuta se ei haitannut, kuin minua... Tytär tykästyi ja haluaa käyttää koulussakin, sehän se on pääasia :)

Alla on edellisenä iltana 20 minuuttia ennen HalpaHallin sulkeutumista ostettu paita. Kyllä kismitti maksaa yli 10 euroa tavallisesta trikoopaidasta, kangasta kun olisi ollut kotona. Samoin kaksosveljelle ostetut Lindexin housut, peräti 24,90 euroa kertakäyttöhousuista. Tuskin poika tulee käyttämään niitä toiste, kun yleensä käyttää vain verkkareita, college- tai fleesehousuja. Ja nekin kuluttaa niin loppuun, että väkipakolla tiensä päässä roskiin heitettävä. Esikoiselle hankittiin oikea puku, se ei kismittänyt, koska itse en osaisi sellaista tehdä, eikä hintaakaan ollut kuin alle 40 euroa. Ja pienimmäiselle löytyi siisti musta-punaraidallinen kauluspaita ja tummat housut kaapista jo ennestään, joidenkin tuttavilta ostettujen vaatepakettien mukana tulleita. Ostan todella harvoin vaatteita uutena, nyt on pitkä aika kulunut kirpparikierroksestakin. Pienimmälle on löytynyt vaatteita kätevästi, kun esimerkiksi FB-kavereissa on vähän isompien äitejä, jotka myyvät omien pienimpieen vaatteita isoissa läjissä pois. Ja minä huikin, tänne tänne, vaikka vaatteita on jo ennestään läjäpäin.

Mutta täytyy myöntää, että vaikken ole kovin perinteitä tai etikettiä tunteva, niin esikoisen ikäinen, eli 13 tänä vuonna täyttävä poika kirkkaanvihreässä hupparissa ja samanvärisissä tennareissaan kukkien laskussa vähän pisti silmään. Panostus hautajaisvaatteisiin on osoitus siitä, että kunnioittaa vainajaa, sitä mieltä minä olen.

Sitten vielä miehen kännykällä ottama sovituskuva edellisen postauksen tunikasta.

Ja pari kuvaa siskonpojan sammakosta, johon pienimmäinen ihastui ikihyviksi. Jotain tällaista voisi joskus koittaa tekaista, vai mitä? Vihreätä velouria ja...

Joulutähti

Ideat tursuavat päästäni pyytämättä, laitan tämän tänne jakoon, josko joku muu ehtisi toteuttaa vielä jouluksi, itselläni lahjojen aiheuttama stressikäppyrä piipittää punaisella jo muutenkin. Pahoittelut surkeista kuvista, yritin niitä piirtää samalla, kun pienimmäinen tekee tuhojaan isompien lasten tuijottaessa tyytyväisenä televisiota ja puhelin soi ja ja ja...

Eli joululahjakassi, kierrätettävä pussukka. Ideana on se, että lahjan lisäksi siinä on joulukukkanenkin :)

Aloitetaan kankaitten valinnasta

Punainen kangas, asetetaan se kaksinkerroin, leikataan viisi "terälehteä" ja ommellaan. No eihän sen kaksinkerroin tarvitse olla, mikäli saa reunat huoliteltua nätisti muutenkin, alareunasta ei väliksi vielä.

Toistetaan sama vihreällä kankaalla.

Valitaan lisäksi ihan mikä tahansa kangas ja nauha

Taitetaan se "ihan mikä tahansa kangas" ja ommellaan se pussin malliin

Asetellaan "terälehdet" lomittain toisiinsa nähden pussin avoimeen päähän, vihreä pussin oikealle, näkyvälle puolelle ja punainen pussin nurjalle puolelle, ommellaan terälehdet läheltä pussin suuta kiinni.

Ei siis kuten kuvassa, mutta vähän sinne päin...

Seuraavaan kuvaan jäi jotain ylimääräistä, älkää antako sen häiritä... Nostetaan "terälehdet" ylös, ommellaan seuraava ommel niin, että nauha mahtuu hyvin kulkemaan väliin jäävässä raossa.

Ommel saa olla lähempänäkin terälehtien alakulmia, että "kukka" aukeaa nätisti, kun pussi suljetaan.

Pujotetaan nauha kujaan, laitetaan lahja pussiin, tehdään nauhasta soma rusetti ja annetaan lahjan saajalle! Tadaa!

Kassiin voi nimilapuksi tms tulostaa vaikkapa tällaisia raapusteluja:

Taas keskeneräinen papana

Olisihan sitä myynnissä pilvikangasta. Ja löytyisihän niitä autokankaitakin monenlaisia. Ja jos osaisi, voisi vaikka aplikoida auton kuvan pilvikankaalle. Mutta kun minä en raaskisi kankaitakaan ostaa, kun niitä on läjäpäin, enkä minä kyllä osaa aplikoidakaan (en edes tiedä, onko se oikea verbi) ja olen liian laiska opettelemaankin. Mutta minulla oli luonnonvalkoista kangasta ja värit! Mies tuumasi, että hänen makuunsa olisi yksinkertaisempi kuva, käskin tehdä itse paremman. Tällä kertaa pätkäisin hihat lyhyiksi (vähemmän maalattavaa!), koko edelleen 92.

Edestä

Takaa

Sitten pitäisi vielä pähkäillä, minkä värisen resorin tuohon pääntiehen laittaisi. Ja sitten pitää opetella viimein tuon kaksoisneulan käyttö ompelukoneessa... Mikähän siinäkin niin vastustaa? Saattaa tosin tältä viikolta taas ompelukset olla tässä, huomenna tulevat miehen vanhemmat, sunnuntaina esikoinen täyttää kokonaiset 12 vuotta, eikä hän saa enää ajaa jalkakäytävällä polkupyörällä. Tulossa kaikista ikävin vuosi, mikäli esikoista on uskominen.

Niin vähän aikaa, niin paljon ideoita

Olen keskittänyt aikaani uuden uutukaisille avoimen yliopiston opinnoille. Yllättäen ne ovat toimineet yhtä rentouttavina, eli todellisuudenpakona, kuin ompelukset. Muitakin yhtäläisyyksiä on, kuten alkukankeuden aiheuttamat kiroilut ja tuskanhiki.

Mutta nyt kun tarttuisin käsiksi ompeluksiin, en keksikään, mitä monista suunnitelmistani toteuttaisin. Vain harva on sellainen, jonka saisi päivässä tai edes viikonlopussa pyöräytettyä, lukuunottamatta taaperon vaatteita. Mutta vaihtelua kaipaisi mieli niistäkin jo. Olen kranttu ja nopeasti kyllästyvä.

Ja sitten kun keksin, mitä tekisin, niin sopivaa kangasta ei mittavista varastoista löydy, tai sitten sitä on liian vähän. Murrh! Eikä yksikään nettikauppakaan nyt auta tähän hätään, en löydä mieleistäni mistään. Täytyy jossain vaiheessa tehdä toivioretki Eurokankaaseen, toivottavasti sieltä löytyisi.

Näitä villasekoitekankaita on metri kumpaakin, mitä niistä tekisi, kun suunnitelmiini ne eivät riittäneetkään?

Asiasta toiseen, mistä te muut löydätte ideoita? Minä pidän turkasen kalliista nettivaatekaupoista, sellaisia kannattaa jo itse kotona toteuttaakin, päinvastoin kuin halvempien kauppojen ihan saman näköiset ideat. Lupasin jo tyttärelle trikoomekon, mutta siinäkin projektissa hylkäsin jo kertaalleen valitsemani kankaan...

Ilmeisesti minun muuten kannattaisi useamminkin olla kirjoittamatta, sillaikaa ilmestyy lukijoita! Tervetuloa, saa kommentoida :)

Iik! Hyi! Se on käärme!

En tiedä, onko kukaan muu näin hutilus, kuin minä. Löytyy ekokasseja, kangaskasseja, kauppakasseja ja ties mitä, mutta kun kauppaan asti pääsen, kaikki ne ekologiset ratkaisut odottavat kiltisti kotosalla ja otan taas läjän muovipusseja. Toisaalta, menevätpä roskapusseina, ekologisena perheenä vauvalla käytetään kertakäyttövaippoja.

Tai käykö kenellekään koskaan niin, että töistä tai koulusta pitääkin kuljettaa kotiin jokin mappi-Ö tai muuta äärimmäisen tärkeätä kotiin ja mukana on vain käsilaukku? Siinä sitten taiteilet kädet täynnä, kun tietenkään koko firmasta ei sinä päivänä löydy ainuttakaan muovipussia.

Elämäntapaidiootille näitä ainakin sattuu, siitä lähti ensimmäinen ajatus kytemään. Toisen inspiroi kirpparilöytö käärmekangas ja omasta käärmeestä haaveileva ystävä. Joka muuten EI saa minua enää kyläilemään luokseen, mikäli moisen IIK HYI kamaluuden menee hankkimaan, tiedoksi vaan taas.

Tätä väkertäessä tuli kyllä ikävä jotain idioottihelppoja valmiiksi ajateltuja yksinkertaisia kaavoja. Suurin osa tähän kassiin käytetystä ajasta meni pähkäillessä, miten kummassa tuon tai tämän sauman tekisi. Ja yleensä se meni pieleen. Siitä lopusta ajasta menikin sitten suuri osa ratkomiseen.

Mutta nyt, tässä se on, saanko esitellä käärmeen! Tytär ystävällisesti tuli poseeraamaan :)

Aloitetaas mokista. Tuota vetoketjun päätä täytyy vielä ratkoa ja säätää uusiksi :P

Vetoketju ja magneettinappi. Minä sitten tykkään magneettinapeista. Ja tuohon käärmeen päähän olen tyytyväinen :)

Se on siis käsilaukku! Alemmat d-renkaat menivät väärään kohtaan, joten päädyin viri-viri-tööt-tööt-ratkaisuun. Ei kovin toimiva...

Hihnan toisen pään siirtämällä laukun malli muuttuu, voisi toimia vaikkapa pyöräillessä? Tosin tuota hihnaa täytyy lyhentää vielä, vaikka mallina onkin pätkä kymmenvuotias. 8 kerrosta intianpuuvillaa on kyllä neulojen surma, kaksi ompelukoneneulaa poikki tähän mennessä

Käsin vielä pitäisi ommella. Jos ei suju koneella ompelu, niin käsin ei varsinkaan. Ja siinä missä viisas oppii virheistään, niin elämäntapaidiootti leikkaa vuorikankaan kahdesti liian lyhyeksi. Jälki ei ole kaunista :P

Hihnat molemmilta puolilta ylhällä ja tuonne mahtuisi vaikka mitä. En tiedä, miten monta maitolitraa tuo käytännössä kestäisi, tai miten ylipäätään toimisi. Harmi, ettei tuo työnjälki ole kovin häävistä, voisin kysäistä vapaaehtoisia kokeilemaan idean toimivuutta :)

Kommentointi ei kuulemma meinaa onnistua, asetukset on kuitenkin samat vanhat, eli koittakaa hetken päästä uudelleen!

Vihdoinkin jotain valmista!

Siitä tulee pian kaksi vuotta, kun päädyin kirjastoon työharjoitteluun. Liki ensitöikseni poistin kirjoja. Jotkut kirjat olivat mielestäni kauniita. Samoihin aikoihin törmäsin blogiin, jonka kirjoittaja tuunasi vanhoista kirjoista laukkuja. Osoitetta ei tokikaan enää ole tallella, niin monesti sen jälkeen on kone mennyt uusiksi :) Joka tapauksessa, siitä se ajatus sitten lähti...

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta oli tässä silti ähertämistä!
Lähtökohtana ranskankielinen, liki 700 sivuinen kirja julkishallinnosta vuodelta 1970, ranskaa en osaa, mutta veikkaisin hyväksi unilääkkeeksi.

Käytin ensimmäistä kertaa kuumaliimaa. Siinä missä pyöröleikkuri on terävä, niin kuumaliima on kuumaa. Eikä jälkeni ole mitään kovin hääviä, kuten kuvasta näkyy.

Törkeätä liimausta.
Tuossa vaiheessa oli vielä pari kohtaa ompelematta

Näissä kuvissa valmiina, koetäytettynä kännykällä, lompakolla ja tyttären fillarin avaimilla

Laukun tarvikkeet:

- sohvanpäällistä
- tulostettava kanvas-kangas (Tilkkutex)
- tuosta yhdestä kankaasta en edes oikeastaan tiedä... :)

- vuori vanhasta lakanasta
- taskut tulostettava puuvillakangas (Tilkkutex)
- hitusen tukea muutamasta muoviluun palasesta
- magneettinappi taitaa olla CC-Hobbysta
- soljet vähän yllättävämmästä paikasta, oli pikaisen hintavertailun edullisimmat :)

Näistä suurin kuluerä on tulostettavat kankaat. Mutta koska olen tainnut niihin hurahtaa pahemman kerran, voi olla viisainta seuraavaksi investoida kankaankäsittelyaineeseen ja taustapaperiin.

Eilen kävin ompelukonekaupassa ja taisin rakastua. Yamatani tais huomata suhteemme taivaalla vaeltavat pilvet, eikä se tämän ompeluksen kanssa takunnutkaan yhtään! Noh, tikki nyt ei ole edelleenkään järin kaunista, mutta se on minun tekeleissäni se pienin murhe.
Mutta oli se Singer ihana...

Vielä salamankeltainen kuva, jossa vähän paremmin näkyy nuo tulostetut kankaat.
Alla saman kirjasarjan kolmososa (kakkosta ei enää ollut olemassakaan). Vielä kirjana.

Yllätyshullu

Ihaillen ja ihastellen, ihan pikkuisen välillä kadehtien selailen käsityöblogeja. Osoitteesta http://varpainjaloin.blogspot.com/ löytyi haaste...

Luovien ihmisten yhteisleikki:

Lupaan lähettää jotain itsetehtyä viidelle ekalle,
jotka jättävät kommentin tähän postaukseen.
Heidän tulee vuorostaan julkaista tämä omassa blogissaan
ja lähettää jotain itsetehtyä viidelle ekalle jotka siihen kommentoivat.
Sääntönä on että tavaran yms. pitää olla itse tehty
ja toimitettu osanottajille vuoden 2010 aikana.


Tätä blogia tuskin lukee edes noin moni, saati sitten haluaa tumpelon tunarointeja, mutta lupaan ja vakuutan, että jotain saan aikaiseksi edes teille ainokaisille kommentoijilleni :D Esimerkiksi voisin ottaa sen yhdenkin tuliaiseksi suunnittelemani passinkannen, josta tuli kyllä ihan nätti, mutta liian pieni passille... *vihelt*

Maailma on pieni ja muuta häröilyä

Kaikkea muuta tässä nyt on ollut, niin olen kostoksi shoppaillut. Yksi paketti tuli jo Yhdysvalloista, toinen matkalla. Samoin matkalla on tilaus Englannista. Paikallisen Eurokankaan kesä-alekin tuli kollastettua läpi. Nyt vannon taas pyhää ostamattomuutta (kunnes sorrun jälleen).

Ostin myös kirjan nimeltä Koko perheen lahjakirja. Tein päätöksen antaa seuraavana jouluna kaikki lahjat itse tehtyinä, toisin sanoen tuliko haukattua liian iso kakunpala. Mutta saahan sitä ainakin yrittää ja tuosta kirjasta tosiaan löytyi jo muutama hyvä idea!

Ja löysinpäs koodinpätkän, jolla sain tuon taustan vaihdettua. Hätäseen meni reunat liiankin kapeiksi, lisää säätöä jossain vaiheessa. Pääasia, että jotakin tapahtui tylsälle valkoiselle.

Isot lapset lähtivät taas mummulaan, katsotaan, antaako tuo pienimmäinen nyt äidin askarrellapaskarrella :)

Pieni välipala

toisin sanoen se tuntui hyvältä idealta silloin.

Koska kaikki tekeleet jumittivat mikä mistäkin syystä, alkoi mieli tehdä jotakin valmistakin, ihan pikaisesti. Minulla on yhdet kassinkahvat valmiina ostettuna, jos olisin löytänyt ne, tämä pieni välipala olisi ollut kassi. Mutta koska ne olivat hukassa ja muita käsityöblogeja selaillessa tuli vastaan tämä ohje, niin ei muuta kuin hommiin.

Koska olen suuruudenhullu ja elämäntapaidiootti, päätin tehdä monta kerralla.

Koska lapset häiriköivät kovasti, päätin aloittaa vasta, kun menivät nukkumaan. Lähempänä puoltayötä.

Ohjeiden noudattaminen on ollut aina minulle kovin vaikeata. Siksi päätin tehdä nyt kaiken kirjaimellisesti, noudattaa ohjeita pilkulleen. Tekee hyvää harjoitella, ajattelin. Ensimmäiseksi siis mittausta ja leikkausta, tähän tapaan...

Kunnon työkaluilla

Kuten näkyy, nyysin yhden tilkun hempeily-kasasta. Ja pitihän tuon pyöröleikkurin terävyyskin testata, KYLLÄ, se ON terävä!

Yllättäen sain homman etenemään melko hyvin, kunnes olin viimeisiä saumoja ompelemassa. Silloin neula katkesi ja sen vaihtamisen jälkeen alkoi langat jumittamaan puolapesään. Muutamaan kertaan auoin ja putsasin, mutta kun parin tikin jälkeen sama tapahtui taas, niin annoin kahden viimeisen jäädä vaiheeseen. Kellokin oli jo ties mitä. Muistin sentään ottaa kuvia valmiista (oikealla puolella kaksi) ja puolivalmiista (vasemman puoleiset) tekeleistä.

Onneksi tuo meidän vauvelin nimikkokansi oli valmiiden puolella.
Muita suunnittelin lahjoiksi.

Ja aamulla muistin vielä kuvata nuo sisäpuoletkin.
Huonoja kuvia, uudesta hienosta kamerasta on patterit loppu...

Tuo nimikkokansi olisi tarvinnut tukikangasta, minulla on sitä jossain, mutta kiivaasta kollastamisesta huolimatta en sitä löytänyt. Ne kadonneet kassinkahvat sen sijaan löytyivät. Joten melko pluru tuo nyt on. Mutta on se hieno, minä ite tein!

Blogi piti toki päivittää ennen kuin tarkistan, tuleeko ompelukoneesta vielä kalua, vai menikö Yamata siinä. Ompelukoneilla on varmasti jokin salaliitto minua vastaan, olen täysin vakuuttunut :P

Ideanpoikasia

Nyt se on kasa rispaantuneita pussilakanoita ja tyynynliinoja, mutta siitä tulee jotakin hempeätä, vai mitä?

Edellinen homma jumittaa. Vaihdoin suunnitelmiakin lennosta, siitä tuleekin ehkä jommalle kummalle isolle pojalle sängyn päädylle seinätyyny, pehmuste, mikälie. Vanua uupuu, sen ostaminen sotisi koko systeemiä vastaan, mutta halpa fleecepeitto, jonka kulmasta olen leikellyt palasen parempaan käyttöön, löytyisi. Sillä voi olla helpompi harjoitella tikkausta, kuin oikealla vanulla. Ja siinähän se syy tälle jumillekin löytyi. Kangasta olen ommellut joskus ennenkin, mutta tikkaamista en ole tehnyt ikinä. Uudet asiat on kovin pelottavia!

Tästäkin tulee ehkä jotain. Miten?