Ensin helpotuksen huokaus. En saanut vielä helmalla saati kädenteillä ja kaula-aukolla tuhottua auringonkukkamekkoa! Itse asiassa olen siihen jopa melko tyytyväinen.
Samoin siihen olen tyytyväinen, että toinen kuplapaita lähti tänään Itellan hellään huomaan, nyt vain jännittää kovasti, onko paita äidin ja pojan mieleen. Sain luvan kuvan näyttämiseenkin täällä, mutta nyt kun katsoin hätäpäissäni viime yönä ennen kuoreen sullomista otettuja kuvia, nääh, ne ovat jopa vielä huonompia kuin yleensä.
Sitten sinne Elämäntapaidioottiosastolle, eli ei näin...
Jo nuo kankaat olisi alunperinkin pitänyt jättää sinne Eurokankaan palalaariin. Valitettavasti tykästyin tuohon printtiin. Kangas on ohutta luirua ja tuntuu muoviselta, lisäksi se on tuon kuvion takia nyt väärin päin, tosin en tiedä onko sillä niin merkitystä, kangas venyy joka suuntaan.
Ensin rantamekko tyttärelle. Siitä on nyt kuva selkämyksestä, koska nurjaa ei kehtaa esitellä. Niin paljon taistelin tämän kanssa, että tyttären on syytä olla erittäin iloinen ja tyytyväinen.
Ja sitten se, josta piti tulla minulle tunika, mutta taisi olla ennemminkin sekin tyttärelle. Murh.
Vielä yksi maalailtu viimeisiä ompeleita ja kuminauhoja vailla valmis, sitten pitää katsoa, mitä ehtisi vielä tämän lapsivapaan aikana tekemään...
