Ei aina voi onnistua

Ompelu, puhelimessa puhuminen ja pienimmäinen kaatamassa mehut pöydälle, lattialle ja päälleen. Siitä tulee tällaista jälkeä

Joululahja se on, saaja voisi olla joku snobihko surkeasta kanttauksesta huolimatta, koska taustakangas ja taskut ovat Marimekon (miehen äidiltä saamaani) kangasta...

Lisää tätä sorttia

Avopille. Tämä on joulutähti-pussukassa

Oma hetki

Siskolle :)

Siskon vanhemmat pojat

eli jo aiemmin mainitut veljekset S & M saavat minulta pitkästä aikaa joululahjat. Joutuivat koekaniineiksi tietämättään, tätä pannulappumallia tuli sitten askarreltua useampikin ja monessa värissä :) Mallin kopioin meillä kovassa käytössä olevasta, ainakin minun mielestäni kovin käytännöllinen, kun uunipellin nostamiseen tarvitaan vain yksi patalappu, ei kahta kinnasta tai erillistä lappua.

päissä taskut ja taskuissa merkit

Kuvauspöydällä likaa, kuka siivoaisi, kun perheen äiti keskittyy lahjusten väkertelyyn?

Pienimmäiselle

Ensimmäinen tilkkupeitto, harjoitteluahan se oli, paljon opin, esimerkiksi sen, että ne hakaneulat tosiaan täytyy olla melkoisen tiuhassa ja sen, ettei keittiön pöytä riitä edes tämän kokoiselle peitolle, koko siis noin 113 cm kanttiinsa, sentti-pari sinne tänne.

 tikkaaminenkin meni vähän sinne tänne

merkkikin meni vinoon.

Taustakangas vietti elämänsä alkupuolen ystävän tyttären verhona

WIP

Aloitin keskeltä, ompelin tilkku kerrallaan (tai yhteen ommellut tilkut), kaksi kerrosta kerralla, eli joko yhtenäinen alempi kangas ja vanu tai sitten tilkut ja vanu. Josko pitäisi kuumaa näin paremmin, kun tikkaus ei mene kokonaan läpi.

Eli Work In Process tai jotain sinne päin. Kyllä tämä tästä... Vielä "muutama" :)

Veljekset M & S

Nämä veljekset, siskoni pojat, eivät varmasti tätä blogia lue, joten voin huoletta täällä paljastaa kirjaimet, vaikka ne tuleviin joululahjoihin ovatkin menossa. Suunnitelmissa onkin paljon tonttujen töitä, osaa ei tänne voi kirjoittaa, että yllätykset pysyvät yllätyksinä.

Tänään meni hermo taas täysin, en saanut liikuteltua kangasta riittävän sujuvasti ja alalanka oli useampaan kertaan umpisolmussa. Lopuksi käämi paloi niin pahasti, että riuhtaisin kankaaseenkin jäljen :P Saavat nyt luvan kelvata tuollaisenaan, onneksi saavat vanua alleen ja muita kankaita vierelleen.

Yritin käydä irl-ompelukonekaupasta hakemassa toisen mallista jalkaa. Myyjätyttö soitti omistajalle, mutta kumpikaan ei tuntunut asiasta tietävän sen enempää, joten tyydyin ostamaan vain kanttinauhaa, jonka Eurokankaasta unohdin ostaa. Eurokankaassa puolestaan ei ollut mustaa puuvillaa, punaista ja sinistä sentään löytyi pakalta, palalaareista taas sorruin poimimaan vähän turhankin montaa sorttia. Palvelu sen sijaan oli Eurokankaassa varsin asiallista tänään.

Luova tauko

Tajusin tänään vaihtaa pallokärkisen neulan terävään. Kyllä se taisi jotakin vaikuttaa. Ranteiden päälle tämä ottaa kyllä kovasti, ei tästä kovin jatkuva harrastus voi tulla. Tai sitten homma alkaa sujua ja jännittäminen loppuu. Toinen hankaluus on se, etten meinaa nähdä tuota piirrettyä viivaa, sopivasti ompelukoneen valo heijastuu paininjalasta. Ja neulan päällekin tuo ottaa, kerran neula irtosi ja sitten se katkesi. Kuten kuvasta näkyy, tuli luova tauko tähän kohtaan :) Lankaakin menee ihan kiitettäviä määriä, senkin voisi vaihtaa nyt samalla ja koittaa suristella S loppuun.

Noh, mitä mieltä olette, kehtaako tuon pistää tilkuksi joululahjaan?

__________Vähän ajan kuluttua___________

Ei irronnut neula, eikä katkennut, lisäksi sommittelin jo tulevien kankaiden kanssa tuota.

Enää puuttuu musta puuvillakangas ja kanttinauha valmiista joululahjasta. Pitää varmaan Älä osta mitään-päivän kunniaksi käydä kangaskaupassa.

Sienimetsän kuulumisia

Taisin lupailla viikonlopun postaukseen näitä :) Nyt maalailut saivat ympärilleen lisää kangasta ja kokoa kaikilla on reilusti yli 40 cm kanttiinsa.




Näistä jätskeistä tuli mielestäni aika pirteitä :)




Katsotaan, edistyykö homma huomenna...

Saamatoonta räpellystä

Lauantai meni menojaan, tänään sentään oli vähän parempi ja tuottoisampi päivä. Valmista tuli vain valitettavan vähän ja sitäkään vähää ei voi julkaista...

Enkä ole tyytyväinen omaan Nupulle peitto -projektiinikaan. Ihan kuin värisilmässäni olisi nyt jotain pielessä. Mutta saapahan harjoitusta, samoin kuin tilkkuilukin, sitä kun haluan tehdä ehdottomasti lisää ja isommassa kaavassa :)


Päivät ovat liian lyhyitä, ensi perjantaista lähtien lyhenevät entisestään, kun palaan töihin, mies jää pitämään isäkuukautta vauvan kanssa. Näinköhän muistan enää mistään mitään?

Vaihdoin blogin taustakuvaa, mutta tämä ei varmaan ole kovin pitkäikäinen, täytyy miettiä uusiksi. Kun ehtii...

Asiaa!

Muistattekos hempeily-pinon? Ei se mitään, en minäkään muistanut, ennen kuin törmäsin tällaiseen:

Nupulle peitto

Kaivoin valmiit palaset esiin, leikkelin lisää, ompelin, ja sain aikaan tällaisen. Meni kyllä niin naftisti kokoon 40x40, että vaatii vielä jotakin reunoille. Ja tietenkin tuon fleecen taustaksi.

Mitä mieltä olette?
Voisiko noista hempeily-palasista saada aikaan poikamaisiakin peittoja sinisävyisillä kankailla?

Asia on sydäntä lähellä, koska kaksosten taival alkoi juuri tuolla osastolla 28+4 raskausviikon jälkeen. Hekin saivat silloin peittonsa, kauniit tilkkutyöt, joissa molemmissa on linnut. Valitettavasti en löytänyt peitoista kuvaa, enkä itse peittojakaan tähän hätään, vaikka ne meillä kyllä vielä tallella ovat. Jossain :)

Poika, 1200 g, 39 cm

Tyttö, 1100g, 36,5 cm

Nythän nuo ovat ihan tavallisia 10-vuotiaita, jotka mies juuri eilen laittoi kuukauden kotiarestiin. Taidan olla minä, joka siitä pahiten kärsii? Kuten joku joskus tuumasi, lapset, nuo suola elämän haavoissa... :D Taidanpa laittaa vielä yhden kuvan kesälomareissulta, kaikki isot lapset, rakkaat riiviöt.

Pieni välipala

toisin sanoen se tuntui hyvältä idealta silloin.

Koska kaikki tekeleet jumittivat mikä mistäkin syystä, alkoi mieli tehdä jotakin valmistakin, ihan pikaisesti. Minulla on yhdet kassinkahvat valmiina ostettuna, jos olisin löytänyt ne, tämä pieni välipala olisi ollut kassi. Mutta koska ne olivat hukassa ja muita käsityöblogeja selaillessa tuli vastaan tämä ohje, niin ei muuta kuin hommiin.

Koska olen suuruudenhullu ja elämäntapaidiootti, päätin tehdä monta kerralla.

Koska lapset häiriköivät kovasti, päätin aloittaa vasta, kun menivät nukkumaan. Lähempänä puoltayötä.

Ohjeiden noudattaminen on ollut aina minulle kovin vaikeata. Siksi päätin tehdä nyt kaiken kirjaimellisesti, noudattaa ohjeita pilkulleen. Tekee hyvää harjoitella, ajattelin. Ensimmäiseksi siis mittausta ja leikkausta, tähän tapaan...

Kunnon työkaluilla

Kuten näkyy, nyysin yhden tilkun hempeily-kasasta. Ja pitihän tuon pyöröleikkurin terävyyskin testata, KYLLÄ, se ON terävä!

Yllättäen sain homman etenemään melko hyvin, kunnes olin viimeisiä saumoja ompelemassa. Silloin neula katkesi ja sen vaihtamisen jälkeen alkoi langat jumittamaan puolapesään. Muutamaan kertaan auoin ja putsasin, mutta kun parin tikin jälkeen sama tapahtui taas, niin annoin kahden viimeisen jäädä vaiheeseen. Kellokin oli jo ties mitä. Muistin sentään ottaa kuvia valmiista (oikealla puolella kaksi) ja puolivalmiista (vasemman puoleiset) tekeleistä.

Onneksi tuo meidän vauvelin nimikkokansi oli valmiiden puolella.
Muita suunnittelin lahjoiksi.

Ja aamulla muistin vielä kuvata nuo sisäpuoletkin.
Huonoja kuvia, uudesta hienosta kamerasta on patterit loppu...

Tuo nimikkokansi olisi tarvinnut tukikangasta, minulla on sitä jossain, mutta kiivaasta kollastamisesta huolimatta en sitä löytänyt. Ne kadonneet kassinkahvat sen sijaan löytyivät. Joten melko pluru tuo nyt on. Mutta on se hieno, minä ite tein!

Blogi piti toki päivittää ennen kuin tarkistan, tuleeko ompelukoneesta vielä kalua, vai menikö Yamata siinä. Ompelukoneilla on varmasti jokin salaliitto minua vastaan, olen täysin vakuuttunut :P

Hempeilyä

Enhän minä voi tikata, kun ei ole hakaneuloja *helpotuksen huokaus* joten kävin sitten seuraavan kangasläjän kimppuun. Tilkkuja tuli nyt muutama, vielä monta pitää tehdä, jotenkin näin se menee, mutta jokin särähtää silmään tuossa asetelmassa. Täytyy pyöritellä ja säätää vielä. Niin ja tehdä lisää tilkkuja.

Se siitä pussilakanasta ja niistä tyynynliinoista

Ajatuskin katkesi parahiksi, tilkut ovat nyt kaksi kertaa suurempia, kuin alunperin suunnittelin. Onneksi ovat sen verran epämuodostuneitakin, että reunoista menee paljon hukkaan. Onko tämäkin harjoitustyö, vai tuleeko tästä jotain? Parempi olla asettamatta itselleen paineita...

Ideanpoikasia

Nyt se on kasa rispaantuneita pussilakanoita ja tyynynliinoja, mutta siitä tulee jotakin hempeätä, vai mitä?

Edellinen homma jumittaa. Vaihdoin suunnitelmiakin lennosta, siitä tuleekin ehkä jommalle kummalle isolle pojalle sängyn päädylle seinätyyny, pehmuste, mikälie. Vanua uupuu, sen ostaminen sotisi koko systeemiä vastaan, mutta halpa fleecepeitto, jonka kulmasta olen leikellyt palasen parempaan käyttöön, löytyisi. Sillä voi olla helpompi harjoitella tikkausta, kuin oikealla vanulla. Ja siinähän se syy tälle jumillekin löytyi. Kangasta olen ommellut joskus ennenkin, mutta tikkaamista en ole tehnyt ikinä. Uudet asiat on kovin pelottavia!

Tästäkin tulee ehkä jotain. Miten?

Sininen ja valkoinen

Siinä se nyt on!

Tänään vastusti, kuten kuvasta näkyy, jopa silittäminen meni pieleen. Saumavarat meni miten sattuu, ompelukone ei suostunut yhteistyöhön puolatessa ja sotki lankoja. Kun epäusko meinasi iskeä päälle, tein kuin blondi liikenteessä: laitoin silmät kiinni ja painoin kaasun pohjaan. Mutta tuossa se nyt on, valmis osanen jostain, ehkä :)

Ensimmäinen kankaiden tuhoamisyritys

RTFM? Ei nyt ehdi...

Viimein sain itsestäni irti riittävästi, että tyhjensin keittiön pöydän ja täytin sen kankailla ja ompelukoneella. Päätin heti aluksi unohtaa kikkailut ja vaikeudet, kuten mittaamisen. Laitoin kankaan päälle isohkon muovisen leikkuulaudan ja piirsin liidulla viivan. Ensimmäisestä kankaasta sain nypittyä ja nyrhittyä langan irti jotakuinkin viivan paikkeilta, sen mukaan sain sitten leikattua, noh, melko suoraan. Toinen kangas pistikin enemmän hanttiin, hylkäsin sakset ja riuhtaisin kankaan poikki. Tässä puuhassa on kuulkaa ytyä!

Sitten ompelukoneen kimppuun. Laiskana ompelijana ompelin pitkät sivut kiinni. Sitten etsiskelin aikani vähäiselle käytölle jäänyttä silitysrautaa, että sain silitettyä saumat auki. Kun silitin saumat päällekkäin, sain samalla merkit seuraavista saksimiskohdista. Toisen kangaspalasen kääntö ja nyt toiset reunat kiinni. Saumojen silitys ja nyt kun saksin, niin kas, minulla olikin kaksi ihan kivan näköistä palasta :)

Ihan ensimmäiset, nuo, noh, miksikä niitä sanotaan? Pitäisikö sittenkin lukea tuo kirja..?

Siihen hyytyikin elämäntapaidiootti ja otti päälle päiväunet :) Tästä on hyvä jatkaa, kun ensijännityksestä selvisi!