Raakaa gimppausta

Oli mielikuva kuusta.

Oli kuva kuusta.

Oli kuva puiden oksista.

Oli Gimp.

Valokuvaus harrastuksena

Päätin haluta kameran. Koska tiedän taipumukseni aloittaa uudet harrastukset innolla, joka hetken kuluttua hiipuu, en suunnitellut suuria investointeja. Rahatilanteen elpymistä odotellessa etsiskelin tietoa ja luin. Onneksi hakusanoilla "ensimmäinen järjestelmäkamera" päädyin Mikko Saaren blogiin. Sieltä löytyikin paljon opiskeltavaa, uusia termejä ja vinkkejä aloittelijalle. Sitten vastaan osui käytetty Nikon D3100 sopivaan hintaan.

Oi onnea!

Päädyin myös alan harrastajien ja ammattilaisten sivustoille. Sitten paljastuikin, ettei tämä nyt niin helppoa ole. Aloittelijan tulee tietää termit, ennen kuin kysyy mitään. Jos kysyy, millä objektiivilla kuva olisi onnistunut paremmin, vastataan, että kyllä kittiobjektiivi on ihan hyvä. Jos kysyy, miten kuva olisi kitillä onnistunut paremmin, kerrotaan, ettei kittiobjektiivista ole mihinkään. Ja loppuviimein kuvan voi ottaa vaikka kännykällä, jos osaa. Ilmapiiri on täysin erilainen ja kynnys kysyä on paljon korkeampi, kuin esimerkiksi ompeluun liittyvillä palstoilla.

Olen ollut jonkinasteinen "puristi" kuvien jälkikäsittelyn suhteen. Järjestelmäkamera toi mukanaan pienen pakon siihenkin. Eikö tällä hienolla kameralla nyt muka saakaan sellaisenaan valmiita kuvia?

No, niitä räpsyjä nyt sitten löytyy Flickristä.

Pysy tyynenä, vaikka Google Reader loppuu

Google pistää päiviltä taas muutaman palvelun, tällä kertaa mukana on Google Reader ja sehän pisti minunkin pasmani sekaisin, AfterDawnin mukaan monen muunkin. Google on mestarillisesti saanut tungettua eri palveluitaan yhteen, joten esimerkiksi Bloggerin käyttäjänä on vaikea hahmottaa, mihin tämän nimenomaisen palvelun lopettaminen vaikuttaa. Blogien lukijalistat ovat Friend Connectin kautta, eli ne säilyvät. Vielä, toistaiseksi, tosin tämäkin palvelu on ilmeisesti enää lyhytikäinen, vaikkei Google ko. palvelun viimeistä päivää ole vielä virallisesti julkistanut. Googlen tarkoituksena on nähtävästi saada kaikki Googleplussaan, halusi sitä tai ei.

Reader on tarjonnut RSS:n kautta syötteet blogeista, eli blogien uusimmat postaukset näkyvät Readerin virrassa suoraan. Syötteitä voi lukea monen muunkin palvelun kautta, itse käytän Bloglovin'ia, jonne Bloggerinkin lukulistan sai siirrettyä muutamalla napin painalluksella. Yllättäen Bloglovin'kin on kovin ruuhkautunut, kun Reader-uutinen on saanut käyttäjämäärät moninkertaistumaan.

http://knowyourmeme.com/memes/keep-calm-and-carry-on

Naistenpäivän tulppaanit

Sain mieheltä naistenpäivän kunniaksi tulppaaneja, tänään ne näyttivät tältä:

Piristystä pimeään aikaan

Hiljaista on ollut, kovin hiljaista, niin ompelusten kuin raapusteluidenkin saralla. Syksy oli pitkä, mutta pian on joulu, vuosi vaihtuu ja sitten alkaakin taas päivä pitenemään. Nytkin postaus on taas ihan jostain muusta.

Aikani naurelin Sissin puuhille, joista hän kertoo blogissaan. Sitten tytär innostui kynsilakoista. No harmiton huvihan se on, mikä ettei. Piti sitten tyttärelle, että anna kun äiti näyttää. Ja nyt tuo touhu yrittää viedä pikkusormen lisäksi muutkin kynnet!

Sitten niitä kuvia. Jotka taas ovatkin laaduttomuudessaan huippuluokkaa, kameran piuha edelleen kateissa, eikä kännykällä näillä pimeyksillä saa kovin hehkeitä otoksia. Eikä harrastuneisuus riitä ihan niin pitkälle, että jaksaisin enempiä edes yrittää :D

Ensimmäinen viritys oli työpaikan pikkujouluihin, valkoista Mavalan kynsilakkaa, Citymarketin kynsitarroja ja Sinooperin askartelutarroja(!)

Seuraavaksi tyttärelle itsenäisyyspäiväjuhlakynnet samoilla tarpeilla

Sitten Flormaria ja Citymarketin valikoiman toisia kynsitarroja

...samoin kuin tyttärelle

Vielä Prisman valikoiman tarrat käyttöön

Ja lopuksi viimeisimmät, liukuvärjäykseen Flormaria ja HenkkaMaukan nimetöntä. Kuvaamisen jälkeen muistin lisätä vielä päällyslakankin, parempi :P

Blogistaniassa on taas tullut seikkailtua, jälleen vähän erilaisissa kuvioissa. Yritän pidätellä itseäni hurahtamasta tyystin, toisaalta lohdutan itseäni, että vaikka oma innostus hyytyisi, tytär taatusti löytää kynsilakoille käyttöä. Hauskaa touhua, kiva välillä itseään tuunata, kun meikkejäkään ei voi käyttää ja näin talvipakkasten kunniaksi yrittää ihokin paeta paikalta.

Uusi harrastus

Yskin vielä viimeisiä keuhkonpalasia, joten pitää siitä edes päästä piirtämään. Viisaampi tietysti päättelisi kirjoittaisi portfoliota, joka pitäisi sunnuntaina palauttaa... Oi tulen niin kiroilemaan lauantaina :P

Ilmeisesti ei ole kovin tavatonta, että liikunnan aloitus saa flunssat tarttumaan herkemmin. Liittyy stressihormonin määrään, tasaantunee ajan kanssa. Harmittaa vain, juuri kun on päässyt hyvään vauhtiin, iskee ties mikä limaneritystauti.

Uutuuttaan säihkyvä

Minulla on uusi säihkyvä kortti!

Tällä Sumopaintilla raapustetulla kortilla osallistun kihivas-haasteeseen, aiheena oli säihke, säihkyä, säihkyväinen.

Tämä on myös syy blogin hiljaiseloon, olin suunnitellut itselleni vaatteita, mutta kun totesin niitten koon olevan joukkueteltta, niin innostus jotenkin katosi. Se katosi ihan kesken kaiken, jättäen pienimmän ja tyttären vaatteita keskeneräisiksi, kankaat on leikattuna... Voitin viikon ilmaisen kuntosalijäsenyyden ja yllättäen lihakset muistivat, vaikka edellisestä kuntosalikäynnistä on vuosia. Ja kyllä, pidin myös zumbasta :P Sorruin siis kerrankin törsäämään ihan itseeni. Onneksi tätäkään harrastusta varten ei tarvitse luopua sosiaalisesta mediasta, vaan tulokset voi merkata HeiaHeiaan!

Kyllä tänne vielä ompeluksiakin tulee, kunhan inspiraatio ja motivaatio taas palaavat. Ovat ehkä terassilla istumassa :)

Kertomus siitä, miten rahalla voi hukata motivaation

Ostin ystävältä pienimmälle koko vaatekerran seuraavaa kokoa. Sain koko vaatekaapin täyteen vaatteita edullisesti, mutta samalla menetin pienimmänkin tekosyyn ompelulle. Ehkä tästä vielä toipuu kuitenkin? Onneksi on nuo isommat lapset, joista vanhimmalle pitäisikin jotakin syntymäpäivämuistamista koittaa tehdä.

Tällä viikolla olenkin vain raapustellut. Onneksi tähänastisen äänestystuloksen perusteella samaan blogiin mahtuu, mutta palataan siihen asiaan myöhemmin.

Positiivista on se, että Linux Sabayonissa ei ole minkäänlaisia ongelmia KDE:n kanssa. Ohjelmat toimivat kaatuilematta, myös Gimp ja netissä oleva SumoPaint, jolla raapustelin yllä olevan kuvan. Sumo oli hauska tuttavuus, lisätutustumisen arvoinen :)

Valaistumisia

Yritin ottaa kuvia Joka tyypin kaavakirjan antamasta valaistumisesta. Kyse oli yksinkertaisesti housujen ompelujärjestyksestä. Ensin onnistuin hukkaamaan kamerani siirrellessäni ompelutarvikkeita, resoreita ja saumuria keittiön pöydälle. Sitten kun otin kuvat vanhemmalla kameralla huomasin saumuroineeni kolmella langalla, kun toinen neulalanka oli katkennut aikoja sitten. Mikähän siinäkin on, jos se on tarpeeksi kireällä, ettei sauma irvistä, niin sitten lanka katkeaa. Vaihdoin langat ja ompelin toiset housut, taas samalla yritin ottaa kuvia, mutta sitten jouduin korjailemaan, niin en kehtaa saumoista kuvia näyttää. Edelleen siis taistelen housujen kanssa, täytyy harjoitella lisää. Materiaalia on jo leikattuna ja osittain saumuroituna, mutta valmiiksi sain vain nämä kaksi. Lisätuskan aiheutti se, etteivät nämä ole omille lapsille. Ruskea resori olikin jotakin löperöä, taisi olla Triteksistä. Sieltä en osta resoria enää ikinä. Onneksi vyötäröllä on kuminauha, toivottavasti lahkeensuiden resori pitää edes sen verran, ettei lapsen tarvitse housunpuntteja polkea. Oranssi resori oli onneksi napakampaa, housut kestävät kovemmassakin menossa mukana, kasvunvaraa koitin pistää niin, etteivät heti jäisi pieniksi.

Oranssit n. 104 kokoa, ruskeat n. 80

Smell the roses, sanovat. Minä vastaan, että haistakaa ite, tuon kevätjäätikön läpi ei voi edes kuvitella mitään ruusuntuoksua. Silti pysähdyin tänään muutamaksi minuutiksi ottaakseni kuvan, joka ohi ajaessa on ollut mielessä. Milloin on ollut liian kiire, milloin kamera kotona, useimmiten molemmat.

Uusi ja vanha tuulivoima

Say no to Word Verification

Kiitos Sissi, olen niin täysin samaa mieltä:

Jos tähän samaan postaukseen sitten vastaisin toisaalla esitettyihin vastalauseisiin. Väitin täällä, että Ottobre ja akkainlehdet haluavat isot masut peittää teltoilla ja kiinnittää huomion isoilla kaula-aukoilla. Kirjoitin - jälleen kerran - kiireessä ja enempiä ajattelematta, joten siitä sai tietysti sen käsityksen, etteivät sen malliset vaatteet sopisi kenellekään (isokokoiselle). Kun taas se, mitä yritin sanoa, on tietysti, ettei pelkkä kokonumero kerro sitä, minkä mallinen vaate kenellekin sopii. Itse olen tietyn mallisissa vaatteissa näyttänyt pitkällä raskaana olevalta silloinkin, kun olin hoikka ja nätti. Saati nyt, kun on enää ja. Toisaalta minä olen kassialmojen esiäiti, enkä mikään tyyli-ikoni, joten eipä tuo ihme ole, että olen mielipiteideni kanssa yksin :D

Pikkumusta

Perjantaina oli vielä viimeinen rutistus ennen lauantain hautajaisia. Siinä myös syy viime aikojen yhtenäiseen värimaailmaan. Kiirehän siinä tuli taas vaihteeksi, mutta se ei kovin pahasti näy tässä tyttären liivimekossa. Ilman kaavoja, mitat tyttärestä ja vetoketjusta, malli heittämällä koko kankaan leveydestä. Materiaali on housukangasta, viskoosi oli yllättävän mukavaa työstettävää, kun alkujännityksestä pääsi.

Kuva on taas mitä on, kamera urputti huonoista pattereista ja simahti. Oikeasti vetoketju ei laineile ja helma laskeutuu ja liikkuu kävellessä kauniisti. Toiseen kädentiehen jäi ruttu, mutta sitä voi koittaa joskus asetella vielä. Ketään muuta se ei haitannut, kuin minua... Tytär tykästyi ja haluaa käyttää koulussakin, sehän se on pääasia :)

Alla on edellisenä iltana 20 minuuttia ennen HalpaHallin sulkeutumista ostettu paita. Kyllä kismitti maksaa yli 10 euroa tavallisesta trikoopaidasta, kangasta kun olisi ollut kotona. Samoin kaksosveljelle ostetut Lindexin housut, peräti 24,90 euroa kertakäyttöhousuista. Tuskin poika tulee käyttämään niitä toiste, kun yleensä käyttää vain verkkareita, college- tai fleesehousuja. Ja nekin kuluttaa niin loppuun, että väkipakolla tiensä päässä roskiin heitettävä. Esikoiselle hankittiin oikea puku, se ei kismittänyt, koska itse en osaisi sellaista tehdä, eikä hintaakaan ollut kuin alle 40 euroa. Ja pienimmäiselle löytyi siisti musta-punaraidallinen kauluspaita ja tummat housut kaapista jo ennestään, joidenkin tuttavilta ostettujen vaatepakettien mukana tulleita. Ostan todella harvoin vaatteita uutena, nyt on pitkä aika kulunut kirpparikierroksestakin. Pienimmälle on löytynyt vaatteita kätevästi, kun esimerkiksi FB-kavereissa on vähän isompien äitejä, jotka myyvät omien pienimpieen vaatteita isoissa läjissä pois. Ja minä huikin, tänne tänne, vaikka vaatteita on jo ennestään läjäpäin.

Mutta täytyy myöntää, että vaikken ole kovin perinteitä tai etikettiä tunteva, niin esikoisen ikäinen, eli 13 tänä vuonna täyttävä poika kirkkaanvihreässä hupparissa ja samanvärisissä tennareissaan kukkien laskussa vähän pisti silmään. Panostus hautajaisvaatteisiin on osoitus siitä, että kunnioittaa vainajaa, sitä mieltä minä olen.

Sitten vielä miehen kännykällä ottama sovituskuva edellisen postauksen tunikasta.

Ja pari kuvaa siskonpojan sammakosta, johon pienimmäinen ihastui ikihyviksi. Jotain tällaista voisi joskus koittaa tekaista, vai mitä? Vihreätä velouria ja...

Pannulapun paluu

Kanttaaminen ei ole minun hommaani, liikaa kärsivällisyyttä ja näppäryyttä vaativa homma. Mutta en ole sen antanut ennenkään häiritä, joten tässä tämän päiväinen urakka.

Pannulapun lisäksi tein esiliinan, taskun asettelu tuotti tuskaa ja yksi ryppy sinne jäikin. Muuten olen näihin suhteellisen tyytyväinen, kaikista paras tietysti tuo kuosi, Spoonfloweriltahan se :)

Ja sitten jotain ihan muuta. Blogger on heittäytynyt minulle hankalaksi. Voin kirjoittaa ja lukea, kuten ennenkin, mutta muihin blogeihin ei kommentointi välttämättä onnistu. Ei avaa teksti-ruutua lainkaan, siis sitä laatikkoa, johon kirjoittaa kommentti. Voin vastata jo olemassaoleviin kommentteihin, mutta uutta en pysty lisäämään. Tämä siis, jos kommentteja on ennestään, ensimmäinen kommentti ilmestyy kyllä. Tästä syystä muutin tämän blogin kommentoinnin upotetusta pop-up-ikkunaksi, laittakaahan sähköpostia tuohon sivussa näkyvään osoitteeseen, jos kommentointi ei onnistu! Muutakin häiriötä on ollut, kuten se, että linkin kautta mennessä tämä blogi antaakin mobiililaitteille tarkoitetun ulkoasun, vaikka käyttää tavallista tietokonetta. Onko näitä tullut muille vastaan?

Reissu -11

Ensimmäiseksi pakkasin ihanaan uuteen käsilaukkuuni lompakon, aurinkolasit ja kameran. Kiitos ihanasta laukusta, Oranki! Niin aurinkolasit kuin kamerakin jäivät vähemmälle käytölle, suurin osa kuvista on tärähtäneitä ja huonolaatuisia kännykkäräpsyjä.



Katselimme maisemia


Jossain Napapiirin tuolla puolen


Jossain Ruotsin puolella


Leikimme turisteja







Söimme paikallisia ruokia




Vietimme laatuaikaa ystävien kanssa



Norsu on ystäväni 12-vuotiaan pojan tekemä, tuolla Singerillä!

Niistä oli tämän vuotinen kesälomareissu tehty. Ensi kesää odotellessa :) Nyt on reissussa hankitut kankaat pesukoneessa kutistumassa. Paljon muutakin tuli hankittua, pää pursuilee ideoita. Pian alkaa lapsilla koulut, minulla työt ja opinnot jatkuvat. Vuoden kierto ei tunnu alkavan vuoden vaihtuessa, vaan uuden lukuvuoden alkaessa koulussa. Paluu arkeen, uudet reput ja penaalit, pakettikaupalla lyijykyniä ja pyyhekumeja. Lapset ovat kasvaneet auringossa, kun sortsikauden jälkeen kaikki pitkät housut ovat jääneet lyhyiksi. Kesä on minun suosikkini, syksy on aina haikeata aikaa. Onneksi sitä piristävät kankaat!

Minäminäminä!

Minäkin haluan jotakin! Vaikka talon isommat miespuoliset vielä jäikin ilman tekeleitä, mies halusi sortsit, mutta minulla ei ollut sopivia kankaita (voitteko kuvitella!?) ja isommille pojille olisin tahtonut tehdä ihan vain tasapuolisuuden vuoksi.

Mutta minä. Minäminäminä. Sain itselleni tällaisen... Minkälie, ehkä se on tunika enimmäkseen?



Kaavan pohjalla on Burdasta löytynyt jacquard-mekko. Hitusen tai melko paljonkin säätäen siitä tuli interlock-tunika. Kootkin olivat mystisiä, opin senkin, että koot 17-21 ovat lyhyiden ihmisten kokoja, 21 vastaa kokoa 42. Se oli tuon kaavan suurin, minä olen paljon suurempi. Arvatkaas kaksi kertaa, saatteko sovituskuvia.

Tähän päättyi liukuhihna, tänään haetaan lapset kotiin <3 Vauva täyttää tänään puolitoista vuotta. Ei todellakaan mikään vauva, ehkä minun pitäisi täällä blogissakin kutsua häntä oikealla nimellä. Eli Hymiö ;) Täytyy muistaa ottaa kamera mukaan hakureissulle.

Ostoslistalla on uusi liina keittiön pöydälle

Näihin maalailuihin meni laskettua enemmän aikaa. Ja taas kerran olin ladannut tälle "sitten-kun"-ajalle hommia enemmän kuin on mahdollista tehdä, etenkin minun taidoillani. Harmittaa.

Mutta nyt sain viimein maalit siivottua pois - ainakin melkein - ja saan siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Toistan itseäni - mitään ei tapahdu

Käsityörintamalla ainakaan, muuten kyllä. Vauva ei todellakaan ole mikään vauva, vaan riiviö, joka jokaiseen kysymykseen puistaa päätään tiukan kieltävästi. Paitsi kun kysyy, onko hän rakas. Silloin tuo hymyilee veikeästi :D

Tänä viikonloppuna ajattelin itseäni ottaa niskasta kiinni ja polkaista keskeneräiset valmiiksi. Niitä keskeneräisiä kun on kyllä kertynyt lisääkin... Sitten iski mahatauti, joka yksitellen napsi jokaisen perheenjäsenen petin pohjalle. Noh, nyt kun tervehdytään, lähtee koko lapsilauma mummun ja papan riemuksi, ehkä sitten?!



Ja tässä on kukka. Me ostettiin (tai siis mies osti pihalle kukkia, minen niistä mitään ymmärrä).

Sininen on lämmin väri

Sain sen elämäni ensimmäisen esseen kirjoitettua ja palautettua. Kyllä tihkaisi niin pahasti, etten tiedä, miten näitten opintojen kanssa oikein käy. Nyt pitäisi jo kauheata kyytiä kirjoittaa seuraavaa viikkotehtävää, joka pitäisi palauttaa huomenna...

Aivojen nollauksena käytiin pienimmän kanssa kävelyllä. Muistattekos nämä kuvat marraskuun pakkasilta?

Vielä ei näy vihreätä

Nyt siellä oli jo autoja parkissa, veneenlaskupaikalla. Vielä tovi, niin siellä on paljon muitakin, laituri ehkä paikoillaan, uimarit ainakin. Kesää ja lämmintä odotellessa :)

RTFM

Kankaat sain leikattua jo, mutta sitten sotkeuduin lankoihin.



Ehkä saumurin hankinta olisi ollut viisaampaa, mikäli moista laitetta olisi joskus aikaisemmin tullut käytettyä?

Kuvassa näkyy miehen suunnittelema ompelunurkkaus. Siinä on siis vanha nurkkamallinen tietokonepöytä, jonka näppistasolle mies sommitteli läppäriä. Varsinainen monitoimitila siis. Ehkä saan kankaat, ompelukoneen ja saumurin ahdettua niin, että sekin vielä onnistuu. Voi olla, että isommat peitot jäävät tekemättä... tai mistä sen tietää vielä, vaiheessahan tuo vielä on ja kokemusperäinen tieto puuttuu.

Vielä minä tuon saumurin lankoineen päihitän. Päihitin näytönkin, valmistuin, viralliset paperit tulevat, kunhan tutkintolautakunta on paperit läpi katsonut ja puumerkkinsä alle lyönyt. Olen itseeni tyytyväinen, kiskaisin kuitenkin koko oppisopimuskoulutuksen läpi alunperin sovitun aikataulun mukaisesti, vaikka olin yli puolet ajasta vanhempainvapaalla. Näytön lähentyessä iskikin paniikkivaiheen jälkeen tieto, että opinnot tosiaan loppuvat. Sitähän ei saa päästä tapahtumaan, joten ilmoittauduin avoimeen yliopistoon. Elämäntapaidioottimaista pään seinään hakkaamista kertakaikkiaan...

Mutta katsokaa, uusi lukija! Neljä on päivän luku, minulla on neljä ammattia, neljä lasta ja neljä lukijaa :D Ja saumurissa neljä lankaa.

Kiitos ja hyvästi ♥

Siru oli iloinen hännänheiluttaja 11 vuotta. Nyt meillä on rakkaan perheenjäsenen mentävä tyhjä tila, orpo ja outo olo ja suru.

Terapian tarpeessa

En taida saada ompelukonetta esille vieläkään. Aivojen nollaus ja jonkin ihan muun miettiminen olisi todella tarpeen, näytön päivämäärä on reilun kuukauden päässä, joulu lähestyy ilman ainuttakaan lahjaa, stressikerroin kasvaa...

Mutta ei kaikki ole vain kiirettä ja ressiä. Töistäkin löytyi hauskoja juttuja, pari vilautusta tässä.

Voit opiskella ääntämistä tästä kuvasanakirjasta

Tai anatomiaa tästä opuksesta

Olisi ehkä aiheellista pistää blogi jäihin, kunnes saan viimein jotain ompelusta aikaan. Kangastilauksenkin tein taas pahimpaan tuskaan, vaikka edellisetkin odottavat työn alle pääsemistä ja keskeneräiset valmistumista. Tosin voihan se olla, että jäidenlähdön aika tulisikin jo huomenna? Elättelen toiveita :)