Kastemekko

Vai onko se kastepuku? Joka tapauksessa sain projektin päätökseen! Huolimatta siitä, että onnistuin hukkaamaan molemmat ratkojani, silitysrauta oli heittänyt veivinsä ja jouduin ompelemaan käsin enemmän, kuin koskaan ennen, ompelukone kun ei halunnut piilo-ommelta tehdä tälle kankaalle lainkaan.

En enää edes muista, mitä kirjoittelin tästä viimeksi, mainitsin ehkä, että sisko on ollut aika pikkuinen?

  

 

Hääpuvun takakappaleista piti purkaa muotolaskoksetkin, että sai koon 68 kastemekon takakappaleen samasta kankaasta. Kaavat muuten löytyivät Ottobre-lehdestä numerosta 1/2014, vähän soveltaen. Tai oikeastaan paljon soveltaen, lähinnä otin vain etu- ja takakappaleiden kaavat, molempien vaihtoehtojen hihat ja mekko-osan mitat.

Vaikka kaikki ei taas vaihteeksi mennytkään, niinkuin Strömsössä, olen loppujen lopuksi aika tyytyväinen. Kastetun vanhemmista en tiedä, mutta sisko oli tyytyväinen <3 p="">

Valokuvaustakin tuli harrastettua. Kysyin mieheltä, otanko ristiäisiin kameran mukaan, mies kannusti, että ota vaan. Kysyin, saanko räpsiä kuvia, vaikken vielä oikein osaa kameraa käyttääkään ja se sopi. Mutta sitten kävikin niin, että muu juhlaväki laittoi kännykät pois, eikä kukaan muu ottanut kuvia lainkaan. Kun kotona kävikin niin, etten meinannut saada kuvia siirrettyä kamerasta koneelle, kylmä kouri sydänalaa. Onneksi loppuviimein kuvatkin siirtyivät ja sain ne käsiteltyä ja toimitettua eteenpäin.