Raakaa gimppausta

Oli mielikuva kuusta.

Oli kuva kuusta.

Oli kuva puiden oksista.

Oli Gimp.

#FMSphotoaday, syyskuun julkaisemattomat

Hupsista. Unohdin nämä!

Tässä ne syyskuun FMSphotoaday-kuvat, jotka julkaisin vain ryhmässä, enkä katsonut niitä erillisen blogger-ärsytyksen arvoiseksi...

03. Button

05. Upside down

07. Father

08. Broken

09- Orange

11. How I feel today

16. I don't like

Tämäkin jäi vaiheeseen. Kaikki projektini jäävät vaiheeseen. Lokakuussa en osallistunut #FMSphotoaday-juttuun, kuin yhden kerran, työt alkoivat ja veivät ajan. Nyt marraskuussa en sitäkään. Miten normaaleilla ihmisillä riittää aikaa kaikenlaiseen ja minä en muuta tee, kun kierrän päiväkoti-työ-päiväkoti-(kauppa)-koti-lasten harrastukset-koti-kehää uudestaan ja uudestaan päivästä toiseen?

Valokuvaus harrastuksena

Päätin haluta kameran. Koska tiedän taipumukseni aloittaa uudet harrastukset innolla, joka hetken kuluttua hiipuu, en suunnitellut suuria investointeja. Rahatilanteen elpymistä odotellessa etsiskelin tietoa ja luin. Onneksi hakusanoilla "ensimmäinen järjestelmäkamera" päädyin Mikko Saaren blogiin. Sieltä löytyikin paljon opiskeltavaa, uusia termejä ja vinkkejä aloittelijalle. Sitten vastaan osui käytetty Nikon D3100 sopivaan hintaan.

Oi onnea!

Päädyin myös alan harrastajien ja ammattilaisten sivustoille. Sitten paljastuikin, ettei tämä nyt niin helppoa ole. Aloittelijan tulee tietää termit, ennen kuin kysyy mitään. Jos kysyy, millä objektiivilla kuva olisi onnistunut paremmin, vastataan, että kyllä kittiobjektiivi on ihan hyvä. Jos kysyy, miten kuva olisi kitillä onnistunut paremmin, kerrotaan, ettei kittiobjektiivista ole mihinkään. Ja loppuviimein kuvan voi ottaa vaikka kännykällä, jos osaa. Ilmapiiri on täysin erilainen ja kynnys kysyä on paljon korkeampi, kuin esimerkiksi ompeluun liittyvillä palstoilla.

Olen ollut jonkinasteinen "puristi" kuvien jälkikäsittelyn suhteen. Järjestelmäkamera toi mukanaan pienen pakon siihenkin. Eikö tällä hienolla kameralla nyt muka saakaan sellaisenaan valmiita kuvia?

No, niitä räpsyjä nyt sitten löytyy Flickristä.

Pettymyksetkin pitää jakaa

Ideapula vaivasi, mutta halusin väkisin maalailla taas akryyleilla. Kierrätin vanhaa ideaa vain saadakseni jotain kokeiltua.

Seuraavaksi päätin harjoitella jotain, mitä todellakaan en hallitse, eli mallista piirtämistä/maalaamista. Mutta harjoittelemallahan sitä oppii, vai?

Blogger on surkea android-laitteella, Google ei selvästikään halua panostaa tähän touhuun. Koska blogini koostuu enimmäkseen kuvista vähemmällä puheella, taidan siirtyä käyttämään jotain muuta palvelua, jonne kuvien lisääminen ei ole tällaista tahkoamista. Onko ehdotuksia?

Se tunne, kun

Kaikki menee pieleen. Yritin säätää toisen blogin ulkoasua, mutta mikään ei ollut hyvin, eikä kelvollista.  Mitään valmistakaan kuvaa tai clip artia en tahtonut, yritin ottaa kuvaa. Ei onnistunut. Jotain koitin raapustella itsekin.

Mutta ääh.

Asiasta kukkaruukkuun. Minulla on laatikollinen vetoketjuja, muttei yhtä ainutta sopivaa seuraavaan projektiin. Sen lisäksi pienimmäinen on taas flunssassa. Kovasti yrittää vastustaa, siis sen lisäksi, että tauon jälkeen aloittaminen tuntuu taas kovin vaikealta. Mutta idea pään sisältä tahtoo ulos!

Lisätääs muuten tänne perään tieto, että voit seurata blogiani Bloglovinin avulla :)

Kiristysjuttu

Kyllä kiristää vanne päässä, kun saumurin yläsiepparin langankiristin päättää olla kiristämättä mitään. Sapetti, kun viimein sain itsestäni taas sen verran irti, että pääsin hommiin. Siis sen jälkeen, kun olin löytänyt varta vasten ostamani saumurilangat, jotka ehdin hukkaamaan tänne bermudan kolmioon, tarkoitan, keittiöön.

No. Langat pysyvät keskimäärin jotakuinkin kasassa, saumakin ilmeisesti pysyy, joten mitäs siitä sitten, muuta kun että jatketaan?

Viikinkihiirten perilliset

Anteeksi, Pulmu, tunkeudun reviirillesi, mutta osui otsikko sattumaan hetkeen, jolloin mietin viikon piirustusteemkäytäntöaa viikinkiä :D

Ensin raapustin, sitten skannasin.

Sitten raapustin lisää ja skannasin taas

Kaikki viittaukset kaupalliseen hiireen puhdas vahinko :P Kuten näistäkin näkyy, kynä ei ole vauhdikkaimmillaan. Ompelusmotivaatio kateissa edelleen. Hmph. Eikä aikataulu näköjään toimi, kun tämä Bloggerin kello on minulla väärässä ajassa. Enkä ymmärrä miksi, koska asetuksissa se näkyy oikein.

Kuvassa on virhe?

Jaksoin jankuttaa FB:n Ompeluelämää-ryhmässä uusimman Ottobren Martina-kimonohihatopista. Sen langansuunta etukappaleisiin oli piirretty toisin, kuin kuvissa. Vasta saatuani tämän koeversion valmiiksi tajusin, että voisihan tuon tehdä muustakin kuin raidallisesta kankaasta. Pistetään pitkät piuhat flunssan ja runsaan Buranan nauttimisen piikkiin, tai ehkä oikeasti olen vähän yksinkertainen. Saattaa olla, että se olisi mainittu myös tekstissä tai ohjeessa, mutta luen niitä häpeällisen harvoin.

Kangas on pitkään hyllyssä notkunut tekokuitu-jokin. Aivan kamalaa ainetta, sähköinen ritinä vaan kuului, kun yritin saada kangasta pysymään jotenkuten kohdallaan kaksinkerroin. Ja sitten kun sain sen kohdilleen, tuli kissa kankaan päälle huomiota kerjäämään. Raasu on yksinäinen, kun lapset ja koira on mummulassa, mutta siinä vaiheessa en sääliä tuntenut, vaan häädin yksinäisen kauas. Piirtelin kaavat kokoon 46, se oli ihan passeli Ottobren Workshop 303-kaavoissa. Vaan eipä ollut tässä tai sitten olen viikossa ehtinyt syömään vielä tavallistakin enemmän suklaata. No, sekin on kyllä totta... Joka tapauksessa tästä tuli pieni. Johtuu siitäkin, että päinvastoin kuin yleensä, raitojen suunta kankaassa oli pystysuunta, joten kun halusin takakappaleeseen raidat vaakaan, ei takakappale jousta yhtään.

Sen verran kiva kuitenkin, että mietin jo, millaisia muutoksia tähän pitäisi tehdä, että saisin uuden kesäpaidan. Pituutta ainakin lisää, en tahdo nyhtää helman liepeitä alas joka välissä. Ja ostaa kunnollista kangasta.

Uusimmassa Ottobressa oli vaihteeksi vähän isompaakin kokoa kuvissakin, malli oli tekstin mukaan kokoa 50 ja jotakuinkin minun pituiseni eli 164 cm. Mutta Ottobre samoin kuin kaikki läskimallistoa myyvät vaatekaupatkin kuvittelevat, että jokainen isokokoinen ihminen haluaa pukeutua telttaan. Ja "iso pääntie korostaa rintoja ja vie huomion isosta masusta", luki joskus jossain akkainlehdessä. Samaa mieltä ovat ilmeisesti sitten Ottobrellakin. ARGH! En halua, en tykkää.

Voi Saimi!

Miten monesta kohtaa voi sivusaumattomat housut saumuroida pieleen? Tyypillistä, aina kun ajattelen, että tästä nopsasti surautan, niin kylläpä vain vastustaa eikä mikään tapahdu nopsasti.

Näissä siis pohjana Saimi-kaava koossa 98. Muokkasin vyötärön korkeudesta kuminauhan verran pois, vyötäröllä resorin sisällä kuminauha, housut pysyvät vauhdissa mukana paremmin. Tiikeriasusta päätellen muokkaus oli toimiva, toivottavasti toimii myös vähemmän venyvällä velourilla.

En minä sentään koko päivää yksiä housuja tehnyt, myös arvontavoitto on viimein valmis :) Siitä myöhemmin lisää...

Ei tule valmista

Hommat on seis kahdesta syystä. Ensimmäinen syy tuli, kun avasin grillivanun muoveista. Siinähän on kaksi erilaista puolta, kiiltävä ja matta! Miten päin se nyt kuuluisi asentaa :O Kumpi puoli kuumalle ja kumpi kädelle? Vai onko sillä mitään merkitystä? Googlekaan ei auttanut tässä ongelmassa.

Tietysti tuota voisi koittaa kysäistä myös Ompelijan maailmasta, mistä vanun tilasin, ellei nyt täällä tai Facebookin Ompeluelämää-ryhmässä joku ihana tiedä kertoa. Kyseinen grillivanu herätti kysymyksiä vielä paketissa ollessaankin...

 Sitä ei saa silittää. Eiköhän se kestä kuumaa?

No tuo jos selviäisi, pääsisi eteenpäin, mutta valmista ei tule, ennen kuin itellooni on polkenut kotiin nämä ja 598 kaveriaan.

Tulevat Etsystä.

Luova tauko

Tajusin tänään vaihtaa pallokärkisen neulan terävään. Kyllä se taisi jotakin vaikuttaa. Ranteiden päälle tämä ottaa kyllä kovasti, ei tästä kovin jatkuva harrastus voi tulla. Tai sitten homma alkaa sujua ja jännittäminen loppuu. Toinen hankaluus on se, etten meinaa nähdä tuota piirrettyä viivaa, sopivasti ompelukoneen valo heijastuu paininjalasta. Ja neulan päällekin tuo ottaa, kerran neula irtosi ja sitten se katkesi. Kuten kuvasta näkyy, tuli luova tauko tähän kohtaan :) Lankaakin menee ihan kiitettäviä määriä, senkin voisi vaihtaa nyt samalla ja koittaa suristella S loppuun.

Noh, mitä mieltä olette, kehtaako tuon pistää tilkuksi joululahjaan?

__________Vähän ajan kuluttua___________

Ei irronnut neula, eikä katkennut, lisäksi sommittelin jo tulevien kankaiden kanssa tuota.

Enää puuttuu musta puuvillakangas ja kanttinauha valmiista joululahjasta. Pitää varmaan Älä osta mitään-päivän kunniaksi käydä kangaskaupassa.

Harjoitus tekee mestarin

Vapaatikkaustako tuo on? Omituinen rinkula paininjalkana, sitäkään en kerralla saanut asennettua, syöttäjän sentään muistin laskea. Ehkä pitää vielä yksi tai kaksi kertaa harjoitella, että tulee tällaisia http://tilkunviilaaja.blogspot.com/2011/08/konetikkauskokeilu.html?

Vähän muokattu

Bohemian-tunika ei oikein ollut minun malliseni. Mietin, että seuraavaksi siitä pitää ainakin vähän tehdä muotoa sivuille ja lyhentää. Kauluksen voisi myös samalla tehdä vähän toisin. Ja kun kauluksen tekee toisin, niin silloinhan nuo olkasaumatkin pitää muuttaa. Sitten kun muuttaa olkasaumat, niin täytyyhän jotain tapahtua hihoillekin? Täytyy myöntää, että jos olisin alussa tiennyt, miten hankala urakka oli, olisin suosista etsinyt jostain noista lukuisista lehdistä lähimmäksi kivan näköisen...

Kertakäyttölakanaa ja hakaneuloja 

Välillä piirtelin, välillä sovittelin, tytär auttoi sekä hoitamalla pienintä että sovituksissakin. Ja välillä kuukleteltiin, oliko pienimmän löytämä pullo miten myrkyllinen...

Kuvausavustajan taskulamppukin eksyi kuvaan 

Jälkimmäisen kuvan jälkeen otin vielä lisää sivusaumoista sisään, viimeistelin helmataitteen ja hihansuut. Ja manasin, kahden päivän työ tuntuu menneen ihan hukkaan, kun istuvuus ei kuitenkaan ollut ihan sitä, mitä kuvittelin. Ehkei minusta ihan vielä olisi Project Runwaylle? :P

Koitan kuitenkin rohkaista mieleni, pukea tuon tekeleen huomenna päälle ja muistaa ottaa kameran mukaan, työkaverin nakitan valokuvaajaksi.

Tunikako

Alku sujui hyvin. Piirtelin Ottobre 5/2009 numerosta Bohemian-tunikan kaavat kahdessa koossa, itselleni ja tyttärelle. Leikkasin kankaat tyttärelle, ihanan pehmoista velouria. Taskut jätin pois ja hihoista tein ylipitkät tulevaa talvea ajatellen.

Olen huono seuraamaan ohjeita (kun sanoin tuon ääneen, jostain syystä mies nauroi ääneen ja kehtasi vielä kysyä, oliko tuo nyt muka jotenkin uutta tietoa), laitoin kaula-aukolle ja hihansuille resorit kuminauhan sijaan. Nekin vielä menivät melko mukisematta paikoilleen.

Vasta helmakäännettä ommellessa se tapahtui.

*KRUNTS*

Kun tuollainen ääni kuuluu ompelukoneesta, se ei yleensä tiedä yhtään hyvää. Pelkäsin pahinta, avasin puolakotelon, öljysin, ihmettelin ja tavasin manuaalia. Ohjekirjakin tarjosi vain täysin hyödyttömiä vaihtoehtoja, tottakai minä olin langat oikein laittanut, tuo konehan on idioottivarma ja olen sen langoittanut jo miljoonaan kertaan! Paitsi että ehkä olen aikaisemminkin langoittanut sen väärin, nyt vain sattui sitten kaksoisneulan kanssa sellainen paikka, josta kone ei pitänyt. Langoitin sitten koneen oikein, huokaisin helpotuksesta ja sain viimein tämän näköisen turauksen aikaiseksi. Malli on jo vähän väsynyt, raukkaparka, huomenna vielä koulupäivä...

Malli oli paitsi väsynyt, myös erittäin tyytyväinen :) Enkä raaskinnut pyytää enää tekelettä takaisin lähempien yksityiskohtien kuvaamista varten!

Itselleni on tuolla Michael Millerin interlockia odottamassa. Tänään meri näytti tuolta kankaalta, kun aurinko heijastui kirkkaasti ja ruskan sävyt toistuivat sinisen veden pinnalla.

Vielä ihanampi kuin kuvassa. Toivottavasti ehdin ennen syyslomareissua tekemään vielä itsellenikin tästä.

Liukuhihnan loppu häämöttää

Ensin helpotuksen huokaus. En saanut vielä helmalla saati kädenteillä ja kaula-aukolla tuhottua auringonkukkamekkoa! Itse asiassa olen siihen jopa melko tyytyväinen.



Samoin siihen olen tyytyväinen, että toinen kuplapaita lähti tänään Itellan hellään huomaan, nyt vain jännittää kovasti, onko paita äidin ja pojan mieleen. Sain luvan kuvan näyttämiseenkin täällä, mutta nyt kun katsoin hätäpäissäni viime yönä ennen kuoreen sullomista otettuja kuvia, nääh, ne ovat jopa vielä huonompia kuin yleensä.

Sitten sinne Elämäntapaidioottiosastolle, eli ei näin...

Jo nuo kankaat olisi alunperinkin pitänyt jättää sinne Eurokankaan palalaariin. Valitettavasti tykästyin tuohon printtiin. Kangas on ohutta luirua ja tuntuu muoviselta, lisäksi se on tuon kuvion takia nyt väärin päin, tosin en tiedä onko sillä niin merkitystä, kangas venyy joka suuntaan.

Ensin rantamekko tyttärelle. Siitä on nyt kuva selkämyksestä, koska nurjaa ei kehtaa esitellä. Niin paljon taistelin tämän kanssa, että tyttären on syytä olla erittäin iloinen ja tyytyväinen.



Ja sitten se, josta piti tulla minulle tunika, mutta taisi olla ennemminkin sekin tyttärelle. Murh.



Vielä yksi maalailtu viimeisiä ompeleita ja kuminauhoja vailla valmis, sitten pitää katsoa, mitä ehtisi vielä tämän lapsivapaan aikana tekemään...

Juhannuskin oli ja meni

Mitään en saanut aikaiseksi, vaikka suunnitelmia oli taas vaikka miten. En tykkää. Toisaalta ihan kiva, että mies oli kerrankin kotona, fiksailivat isojen poikien kanssa polkupyöriä ja tekivät saunavastoja, tytär puolestaan pääsi kaverinsa luokse kyläilemään. Kaikki tämä vain tarkoitti sitä, että allekirjoittanut juoksi riiviön perässä milloin hakemassa eläinten vesikiposta uimasta, milloin juomasta miehen partavettä.

Stressinkin ehdin tässä jo itselleni kehittää, tuommoisen kuplapaidan lupasin tutulle ja vastaavia tyttömäisiä versioita halusi avoppi lapsenlapsenlapsilleen. Kaavoja ja palaset kahteen vaatekappaleeseen ehdin leikkelemään riiviön päiväuniaikana. Huimaa.


Tuosta läjästä piti ottaa kuva, koska tässä seuraa opetuksellinen osuus: Jos et ole mikään pro näitten kangasjuttujen kanssa, niin älä osta kangasta pakalta samaa pituutta, mitä kankaan leveys on. Langansuuntaa tuollaisesta yksivärisestä kankaasta ei erota sitten millään, kangas kun vielä venyy molempiin suuntiin saman verran. Loppuviimein hahmotin päärmeestä jonkinsortin liimauksen...

Vanha nainen

Ei, ei hän ole hunningolla. Koskaan hän ei ole ollut hunningolla, ei, vaikka nuorena joskus olisi mieli tehnyt. Hän ei osaa halata lapsiaan, mutta pellon hän kyntää ja kylvää, lehmät hoitaa ja lypsää, iloitsee hiljaa mielessään vasikoiden riehaantumisesta ensimmäisellä kerralla laitumelle päästyään. Kyllä hän rakastaa, vaikkei sitä aina osaa näyttää, saati kertoa.

Asiaan. Asiaahan ei siis ole, unohdin kutistuspesaista ostamani resorit. Tuleepahan pyykättyä muutakin samalla :)

Taisteluni

Hilcon ekopuuvillatrikoo ja pieneksi jäänyt kulahtanut t-paita

Tytär on äidilleen isoksi avuksi ollut, kivahan tyttärenkin olisi jotakin äidin rakkaudella tekemää saada, vai mitä?

Ainoa ongelma on se, ettei äiti vain osaa.

Tarvitseeko kuva tekstiä?

Raitakangaskin loppui kesken, hihat jäi näin vähän *näyttää sormilla* vajaaksi. Odottakoot tekele nyt tuossa hetken, ennen kuin mies pesee suuni saippualla tai jotain vielä vakavampia seurauksia ilmenee.

Pikaiset ennen töihin lähtöä

Käsityöblogeissa on ties miten ihania sukkia ja lapasia. Meillä lapset ovat innostuneet, tai oikeastaan kaksi kolmesta, esikoinen ja tytär. Yritin esikoiselta kysyä, miten nurja kudotaan, itse kun en koskaan oppinut sitä koulussa. No enhän minä sitä tajunnut sittenkään. Sitten mies yritti, sanoi, että hän on yhdet sukat kutonut, kait hän nyt tuollaisen osaa :D Sitten katsoin netistä, Käspaikasta, ja kas :O Koin valaistuksen! Tämä ihme piti oikein valokuvata ja blogata, tyttäreltä lainattiin kutimet ja ensin mies kokeili, sitten minä...


Jostain syystä miestä nauratti kovin, kun uhosin, että seuraavaksihan minä kudon vauvalle sukat. Miksiköhän :O

Kantturalle. Vauva on joskus ihan syystäkin ilman vaatteita :D



Vauva otti eilen kaksi askelta ilman tukea. Näinköhän tänään tulee jo kolme, neljä, viisi... käveleekö tuo tykkänään, kun töistä pääsen kotiin?

Vaiheessa

Ensin pientä kuvien hienosäätöä Gimpillä. Sitten kuvat Inkscapeen, koetulostus paperille, sitten kankaalle. Sen jälkeen värit laatikosta, kuivuneet purkit auki ja maalaamaan.



Nyt nuo on uunissa kuivumassa, sitten vielä silitys päälle, että varmasti pysyy, katsotaan sitten, miten käy, tuleeko käyttökelpoista jälkeä.

***

Evo-päivityshän tästäkin sitten tuli. Ei kestänyt Prymin puuvilla samaa kuin Tiimarin, itseasiassa se taisi olla tuo mustesuihkulle tarkoitettu käsittelyaine, joka lämmitettäessä sitten päätti käristyä ruskeaksi. Harmittaa vietävästi, muttei varmaan muu auta kuin pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä.