sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Mitä eroa on insinöörillä ja ratakiskolla?

Ratakisko antaa periksi.

Insinööri en sentään ole, paitsi luonteeltani, joten tämä sai kyllä jäädä viimeiseksi tämän kaulusmallin kokeiluksi. Seuraavaksi mietin, mikä oli se kaikista mukavin paita päällä ja silppuan kaavoiksi. Muah!

Tämän kankaan nähdessään mies kysyi, eikö se ole melko itserakasta. Ihmettelin, että miten niin, niin mies tuumasi, että kun omia kuviani siinä esittelen :D Apina-jerseytä oli metrin verran ennen aloitusta, kankaan leveys taisi olla 110 cm. Tämä on oleellinen tieto, mutta kerron tästä myöhemmin lisää.







Ehdin juuri ja juuri saada valmiiksi ennen apinapojan hyytymistä yöunille!

90 minuutin paita

Lupasin lapsenvahtilapsille, että heitä tarvitaan vain 90 minuuttia. Eli tarkoitus oli tehdä tällä kertaa kunnollinen tällainen
http://elamantapaidiootti2.blogspot.com/2010/11/lerppu.html.

Lisätään tuohon puoleentoista tuntiin olkasaumojen purkamiseen ja uudelleenompeluun tarvittu 20 minuuttinen sekä valokuvaamiseen ja bloggaamiseen tarvittu aika, niin puoli päivää onkin mennyt jo vikkelästi.

Ei tämä nyt taas mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Tekeekö harjoitus mestarin, vieläkö viitsin paidan tunaroimista edes yrittää?


Etsi kuvasta virheet



Käyttäjä tuntuu tyytyväiseltä, jollei paitaan, niin leipäpalkkioon

lauantai 29. tammikuuta 2011

Elämme tautisia aikoja

Nyt on mistä valita, löytyy veritulppatoipilasta, mahatautia, flunssaa... Ompelusten ääreen ei ole ollut niin helppo livahtaa. Toisaalta mahatauti piti huolen siitä, että vauvan (taaperon!) mittavaksikin mainittu vaatevarasto päätyi pyykkikoneelle. Ah, mikä ihana tekosyy.

Toinen tekosyy oli ihanan malliset koti-/olo-/kalsaripöksyt. Ne olivat oikein hyvän malliset, mutta pieneksihän ne jäivät. Vielä, kun niihin kovan käytön jälkeen tuli reikäkin, niin päätin silputa kaavoiksi ja tehdä uudet. Vähän isommat.


Aina jotain pieleen, tällä kertaa vyötärön resori olisi saanut olla hitusen lyhyempi ja vastaavasti haaraosa ainakin takaa hitusen pidempi. Seuraavalla kerralla sitten!


Mallimme esittelee housuja asiantuntevasti


eikä kutita isoveljen varpaita, ei yhtään!


Saumuria muuten pystyi käyttämään 1v sylissä, mutta langoittaminen ei enää onnistunut. Toivottavasti huomenna saa isompia lapsia sen verran lastenhoitoavuksi, että saisi noille housuille vielä paidankin pariksi.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Nyt tarkenee

Tilasin Myllymuksuilta merinovillaa jo aikoja sitten, tarkoituksena tehdä vauvalle villahaalari. Ehdin sentään tämän talven aikana.

100 metrin lankarullat ovat tuskaa jo ompelukoneenkin kanssa, mutta saumurikäytössä ihan silkkaa hulluutta. Isot teollisuuspuolat olivat ostoslistalla, mutta unohtuneet kaiken muun keskellä. Niinpä sitten ajelin pitkin kaupunkia markettien valtaisia valikoimia manaten ja ostin sitä ainokaista ruskeata, mitä saatavilla oli.

Tällä kertaa en yrittänyt keksiä pyörää uudelleen, mitä nyt pikkuisen muuttelin. Eli kaavana on Ottobre 4/2003 yöpukuhaalari. Muokkaukset lahkeensuissa ja hihoissa, eli niissä on kuminauhat. Ja kaulusta en osannut, taaskaan... Ehkä sen kaavan piirtämisen lisäksi olisi pitänyt lukea ohjeetkin?


Vauvan posket punottavat huolestuttavasti, näinköhän huomisesta tulee kotipäivä? Itselläkin kehnohko olo


Mallimme ei nyt tahtoisi pysyä paikoillaan


Kaula-aukko on iso (ja ruma), mutta eipä tuo käytössä kypärämyssyn kanssa haitanne

Lyhyiden lankojen takia tuli sitten useamman kerran harjoiteltua lankojen laittamista. Alkaa sujua! Niin ja itse saumurinkäyttöä harjoittelin tuosta samaisesta merinovillasta leikkaamieni tumppujen kanssa. Ajattelin helpoksi pikkuiseksi harjoitukseksi. Sen sijaan jouduinkin tekemään pientä kurvia ja mutkaa. Jälki ei ole valokuvauksen arvoista... Käyttöön kintaiden alle päätyvät silti, kunhan vielä resorin saan kiinni ranteeseen.

Naamakirjassa osallistuin taas kerran haasteeseen. Onneksi nyt on koko vuosi aikaa. Ensimmäinen idea on jo muhimassa pään sisällä.

Niin ja sekin vielä! Vauva ei ole enää vauva, hän täyttää kokonaisen vuoden ylihuomenna :)

lauantai 15. tammikuuta 2011

RTFM

Kankaat sain leikattua jo, mutta sitten sotkeuduin lankoihin.



Ehkä saumurin hankinta olisi ollut viisaampaa, mikäli moista laitetta olisi joskus aikaisemmin tullut käytettyä?

Kuvassa näkyy miehen suunnittelema ompelunurkkaus. Siinä on siis vanha nurkkamallinen tietokonepöytä, jonka näppistasolle mies sommitteli läppäriä. Varsinainen monitoimitila siis. Ehkä saan kankaat, ompelukoneen ja saumurin ahdettua niin, että sekin vielä onnistuu. Voi olla, että isommat peitot jäävät tekemättä... tai mistä sen tietää vielä, vaiheessahan tuo vielä on ja kokemusperäinen tieto puuttuu.

Vielä minä tuon saumurin lankoineen päihitän. Päihitin näytönkin, valmistuin, viralliset paperit tulevat, kunhan tutkintolautakunta on paperit läpi katsonut ja puumerkkinsä alle lyönyt. Olen itseeni tyytyväinen, kiskaisin kuitenkin koko oppisopimuskoulutuksen läpi alunperin sovitun aikataulun mukaisesti, vaikka olin yli puolet ajasta vanhempainvapaalla. Näytön lähentyessä iskikin paniikkivaiheen jälkeen tieto, että opinnot tosiaan loppuvat. Sitähän ei saa päästä tapahtumaan, joten ilmoittauduin avoimeen yliopistoon. Elämäntapaidioottimaista pään seinään hakkaamista kertakaikkiaan...

Mutta katsokaa, uusi lukija! Neljä on päivän luku, minulla on neljä ammattia, neljä lasta ja neljä lukijaa :D Ja saumurissa neljä lankaa.