Yritin ottaa kuvia Joka tyypin kaavakirjan antamasta valaistumisesta. Kyse oli yksinkertaisesti housujen ompelujärjestyksestä. Ensin onnistuin hukkaamaan kamerani siirrellessäni ompelutarvikkeita, resoreita ja saumuria keittiön pöydälle. Sitten kun otin kuvat vanhemmalla kameralla huomasin saumuroineeni kolmella langalla, kun toinen neulalanka oli katkennut aikoja sitten. Mikähän siinäkin on, jos se on tarpeeksi kireällä, ettei sauma irvistä, niin sitten lanka katkeaa. Vaihdoin langat ja ompelin toiset housut, taas samalla yritin ottaa kuvia, mutta sitten jouduin korjailemaan, niin en kehtaa saumoista kuvia näyttää. Edelleen siis taistelen housujen kanssa, täytyy harjoitella lisää. Materiaalia on jo leikattuna ja osittain saumuroituna, mutta valmiiksi sain vain nämä kaksi. Lisätuskan aiheutti se, etteivät nämä ole omille lapsille. Ruskea resori olikin jotakin löperöä, taisi olla Triteksistä. Sieltä en osta resoria enää ikinä. Onneksi vyötäröllä on kuminauha, toivottavasti lahkeensuiden resori pitää edes sen verran, ettei lapsen tarvitse housunpuntteja polkea. Oranssi resori oli onneksi napakampaa, housut kestävät kovemmassakin menossa mukana, kasvunvaraa koitin pistää niin, etteivät heti jäisi pieniksi.
Oranssit n. 104 kokoa, ruskeat n. 80
Smell the roses, sanovat. Minä vastaan, että haistakaa ite, tuon kevätjäätikön läpi ei voi edes kuvitella mitään ruusuntuoksua. Silti pysähdyin tänään muutamaksi minuutiksi ottaakseni kuvan, joka ohi ajaessa on ollut mielessä. Milloin on ollut liian kiire, milloin kamera kotona, useimmiten molemmat.
Uusi ja vanha tuulivoima