Kuvassa on virhe?

Jaksoin jankuttaa FB:n Ompeluelämää-ryhmässä uusimman Ottobren Martina-kimonohihatopista. Sen langansuunta etukappaleisiin oli piirretty toisin, kuin kuvissa. Vasta saatuani tämän koeversion valmiiksi tajusin, että voisihan tuon tehdä muustakin kuin raidallisesta kankaasta. Pistetään pitkät piuhat flunssan ja runsaan Buranan nauttimisen piikkiin, tai ehkä oikeasti olen vähän yksinkertainen. Saattaa olla, että se olisi mainittu myös tekstissä tai ohjeessa, mutta luen niitä häpeällisen harvoin.

Kangas on pitkään hyllyssä notkunut tekokuitu-jokin. Aivan kamalaa ainetta, sähköinen ritinä vaan kuului, kun yritin saada kangasta pysymään jotenkuten kohdallaan kaksinkerroin. Ja sitten kun sain sen kohdilleen, tuli kissa kankaan päälle huomiota kerjäämään. Raasu on yksinäinen, kun lapset ja koira on mummulassa, mutta siinä vaiheessa en sääliä tuntenut, vaan häädin yksinäisen kauas. Piirtelin kaavat kokoon 46, se oli ihan passeli Ottobren Workshop 303-kaavoissa. Vaan eipä ollut tässä tai sitten olen viikossa ehtinyt syömään vielä tavallistakin enemmän suklaata. No, sekin on kyllä totta... Joka tapauksessa tästä tuli pieni. Johtuu siitäkin, että päinvastoin kuin yleensä, raitojen suunta kankaassa oli pystysuunta, joten kun halusin takakappaleeseen raidat vaakaan, ei takakappale jousta yhtään.

Sen verran kiva kuitenkin, että mietin jo, millaisia muutoksia tähän pitäisi tehdä, että saisin uuden kesäpaidan. Pituutta ainakin lisää, en tahdo nyhtää helman liepeitä alas joka välissä. Ja ostaa kunnollista kangasta.

Uusimmassa Ottobressa oli vaihteeksi vähän isompaakin kokoa kuvissakin, malli oli tekstin mukaan kokoa 50 ja jotakuinkin minun pituiseni eli 164 cm. Mutta Ottobre samoin kuin kaikki läskimallistoa myyvät vaatekaupatkin kuvittelevat, että jokainen isokokoinen ihminen haluaa pukeutua telttaan. Ja "iso pääntie korostaa rintoja ja vie huomion isosta masusta", luki joskus jossain akkainlehdessä. Samaa mieltä ovat ilmeisesti sitten Ottobrellakin. ARGH! En halua, en tykkää.

Pienten poikien aarteet voivat saada äidin kiljumaan

Tuskaani tuskin ymmärtää kovin moni, mutta kerron silti, että lempikynästäni loppui muste. Viimeviikkoinen aarre jäi jo siitä syystä piirtämättä. Tai siis piirsinhän minä jotakin räpöstelyä Gimpillä ja laudalla, mutta koska näytönohjaimen kanssa pitäisi jaksaa askarrella, jäi se sitten kesken, kun Gimp kaatui. Raapustin sitten tänään huonolla kynällä sormet mustina paperille, ottaa räpsäytin huonon kuvan kameralla ja leikin päälle vähän Gimpillä.

Muutama paita

Kangasvaraston pienennysurakka. Tähtikangasta riitti kahteen paitaan. Vihreästä pitävälle 11-vuotiaalle Ottobre 1/2012-lehden Whirlwind indian. Hihat muokattuna tuplahihoiksi, koska tähtikangasta riitti vain lyhythihaisiin, samoin kaulus muokattu vastaavasti. Hihoista onnistumisen iloa, ihan nappiin ensimmäisellä yrityksellä! Toinen ilahtuminen siitä, että poika tosiaan pitää paidasta ja taatusti tulee sitä myös käyttämään :)

Pienimmälle More gray muokattuna. 

Saas nähdä, joudunko vielä muokkaamaan hihoja, näyttävät liian lyhyiltä.

Kaavakokeilussa Toy dog Ottobre 6/2011

Kaulus ei ihan onnistunut...

Edit: Onnistui se kaulus siis ulkopuolelta, mutta nurjalta näyttää vähän karulta ;) Kankaina jostain meille tiensä löytänyt t-paita, joka oli isommille nolo ja pienimmälle aivan liian iso. Siitä tuli etu- ja takakappaleet. Hihat huolella marinoitua Hilcoa. Kauluksen liepeillä näkyy vielä jälki haihtuvaa tussia. Melkoinen ero samanmerkkisissä tusseissa, edellinen haihtui, ennen kuin oli ehtinyt leikkaamaan tai tikkaamaan, tämä taas lähtee vain vedellä huuhtaisemalla.

Ja vielä numeroita ja traktoreita, Buttoned up ilman niitä nappeja

Pienimmäinen ilahtui traktoreista :D

Groovyt kitarat

Kaksi uutta kaavaa pienimmälle kokeiluun. Niin kovasti kuin raglan-hihaisista pidänkin ja Papana-kaava (Ottobre 4/2010) oli pienimmälle juuri sopiva, ei seuraavasta koosta ole seuraajaa löytynyt. Päätin, että Villi viikinki Ottobre 6/2010-lehdestä on viimeinen mahdollinen raglan-kaava, ja jollei sekään istu, siirryn tavallisiin hihoihin. Kilpailevaksi kaavaksi valitsin uusimmasta 1/2012 Ottobresta Buttoned up-kaavan, laiskana jätin nappilistan harjoittelun myöhempään ajankohtaan. Kaavoihin piirsin molempiin hihoihin taitteet, mutta kangas tuli niin nuukasti käytettyä, että toiseen piti laittaa resoria.

Hyvä huomata kuvanottovaiheessa, että se olikin Villi viikinki, johon piti laittaa se resori, eikä päinvastoin. Noh, saahan nuo lisättyä...

Villi viikinki 

Buttoned up

Molemmissa kaulus lörpähti tehdessä ja kun silitysrauta antoi viimeiset sihauksensa, en saa höyrytettyä niitä kohdilleen. Paremmin tuo jälkimmäinen jo istuu, vaikkei ole ollut päällä kuin varttitunnin. Villi viikinki on hauska, mutta turhaa kikkailua, jos hihat ja miehusta ovat samaa kangasta. Istuvuudesta on vaikea sanoa vielä mitään, pienimmällä on tänään vauhti päällä...

Pikkumusta

Perjantaina oli vielä viimeinen rutistus ennen lauantain hautajaisia. Siinä myös syy viime aikojen yhtenäiseen värimaailmaan. Kiirehän siinä tuli taas vaihteeksi, mutta se ei kovin pahasti näy tässä tyttären liivimekossa. Ilman kaavoja, mitat tyttärestä ja vetoketjusta, malli heittämällä koko kankaan leveydestä. Materiaali on housukangasta, viskoosi oli yllättävän mukavaa työstettävää, kun alkujännityksestä pääsi.

Kuva on taas mitä on, kamera urputti huonoista pattereista ja simahti. Oikeasti vetoketju ei laineile ja helma laskeutuu ja liikkuu kävellessä kauniisti. Toiseen kädentiehen jäi ruttu, mutta sitä voi koittaa joskus asetella vielä. Ketään muuta se ei haitannut, kuin minua... Tytär tykästyi ja haluaa käyttää koulussakin, sehän se on pääasia :)

Alla on edellisenä iltana 20 minuuttia ennen HalpaHallin sulkeutumista ostettu paita. Kyllä kismitti maksaa yli 10 euroa tavallisesta trikoopaidasta, kangasta kun olisi ollut kotona. Samoin kaksosveljelle ostetut Lindexin housut, peräti 24,90 euroa kertakäyttöhousuista. Tuskin poika tulee käyttämään niitä toiste, kun yleensä käyttää vain verkkareita, college- tai fleesehousuja. Ja nekin kuluttaa niin loppuun, että väkipakolla tiensä päässä roskiin heitettävä. Esikoiselle hankittiin oikea puku, se ei kismittänyt, koska itse en osaisi sellaista tehdä, eikä hintaakaan ollut kuin alle 40 euroa. Ja pienimmäiselle löytyi siisti musta-punaraidallinen kauluspaita ja tummat housut kaapista jo ennestään, joidenkin tuttavilta ostettujen vaatepakettien mukana tulleita. Ostan todella harvoin vaatteita uutena, nyt on pitkä aika kulunut kirpparikierroksestakin. Pienimmälle on löytynyt vaatteita kätevästi, kun esimerkiksi FB-kavereissa on vähän isompien äitejä, jotka myyvät omien pienimpieen vaatteita isoissa läjissä pois. Ja minä huikin, tänne tänne, vaikka vaatteita on jo ennestään läjäpäin.

Mutta täytyy myöntää, että vaikken ole kovin perinteitä tai etikettiä tunteva, niin esikoisen ikäinen, eli 13 tänä vuonna täyttävä poika kirkkaanvihreässä hupparissa ja samanvärisissä tennareissaan kukkien laskussa vähän pisti silmään. Panostus hautajaisvaatteisiin on osoitus siitä, että kunnioittaa vainajaa, sitä mieltä minä olen.

Sitten vielä miehen kännykällä ottama sovituskuva edellisen postauksen tunikasta.

Ja pari kuvaa siskonpojan sammakosta, johon pienimmäinen ihastui ikihyviksi. Jotain tällaista voisi joskus koittaa tekaista, vai mitä? Vihreätä velouria ja...

Ja helemat paukkuu!

Minulla on selvästi jokin fiksaatio helmoihin. Olin suunnitteluvaiheessa tämän tunikan kanssa, kun Pitsiä ja juhannusruusuja-blogissa ollut helmakokeilu muistutti mieleen tämän erittäin yksinkertaisen, mutta minun silmääni miellyttävä mallin. Ei muuta kuin Ottobre Workshop 303-kaava pohjalle, siitä sitten pois tuosta, lisää tuonne, ja lisää etenkin sinne helmaan. Helma on siis kantikas, näyttää auki levitettynä enemmän pöytäliinalta. Kangas esikoisen paidasta ja toiseksi vanhimman pojan housuista tuttu. Kangas löysi lokeron ja sai termin Facebookin Ompeluelämää-ryhmästä, se on joustocollegea.

Kaulukseen kaitaleet

Kaula-aukossa kahta tikkiä, hihansuut ja helma tuolla yksinkertaisella aalto-tikillä.

Nättiä ja vielä joustaakin!

Seuraavalla kerralla täytyy Ottobren kaavoista itselleen tehdessä muistaa, että vaikka muuten ovat reilun kokoisia, niin hihoihin tarvitsen enemmän tilaa. Sama ongelma minulla on usein valmisvaatteissa.

Valitettavasti tänään ei ole tarjolla sovituskuvia, ehkä myöhemmin...

Windows, Paint ja piirustuslauta

Olen vannoutunut Linux-käyttäjä, mutta Windowsissa on puolensa.  Kuten kyky ymmärtää piirustuslautaa. Myös Windowsin oma Paint-ohjelma on kehittynyt sitten viimeisimmän aktiivikäytön aikojen. Näillä eväillä osallistuin tämän viikon ViiteTeemaan, aiheena siivet.

Uusi Linux Sabayon toimii myös. Uusi Gimp-versio olikin sitten outo. Pitää tutustua paremmalla ajalla.

Takki

Pitkään sitä piti pienessä päässään pyöritellä. Vuosia oikeastaan. Ja jos oikein perimmäisille lähteille mennään, niin siitähän on liki 20 vuotta, kun sovitin kaupassa ihanaa takkia, mutta köyhänä jätin sen sinne. Ja kun olin aikani harkinnut ja palasin kauppaan, ei enää minun kokojani ollutkaan. Sen koommin ei ole vastaan tullut samanlaista takkia.

Sehän pitää siis tehdä itse. Tätä mallia piirtelin jo syksystä asti. Elokuussa ostin Etsystä vintage-kaavan noin vuodelta 1959.

Aluksi en vain raaskinnut sitä edes paketista avata. Kun lopuksi totesin omien kaavasovellusten piirtämisen liian vaikeaksi, päätin viimein avata aarteeni ja tehdä sen mukaan. Kaava on kokoa 12 ja mittojen mukaan se oli minulle liian pieni. Tein Jyskin laadukkaasta fleese-peitosta ensimmäiset reilunkokoiset palaset, joita sitten pienentelin sieltä sun täältä ja lopuksi totesin, että kaava alkuperäisessä koossaan olisi ehkä sittenkin ollut ihan hyvä. Vain yksi farkkuneula vääntyi, sormeen tuli kovettuma, mutta tässä se viimein on, uusi takkini!

Helma on kohtuullisen suora, jäi vain työn alla oleva tunika sovituksesta päälle.

Hihansuihin laitoin Kangastukun mustaa heijastinnauhaa tereksi. En voi suositella, missään olosuhteissa tuo ei heijasta yhtään.

Helmaa on 3,5 metriä. Päällikangasta. Lisäksi vuorikankaan toinen mokoma...

Myös helmassa tuota ns. heijastinkangasta suikaleet, edessä ja takana.

Kaavassa olleet valetaskut jätin pois. Päällikankaana on aikoja sitten hamstrattu farkkukangas, hinta taisi olla huimat 8 euroa kolmen metrin palasta. Kaavana toiminut Jyskin fleese jäi vuorikankaaksi. On muuten lämmin takki. Hihansuihin laitoin mustaa puuvillaa, kun farkku uhkasi loppua kesken ja hihojen sisäpuolelle fleesen päälle paremmin luistavaa vuorikangasta pukemisen helpottamiseksi.

Tytär toimi kuvaajana :)

Nyt kun vielä hahmottaisin, miten kaava oli taiteltuna pakettiinsa, että saisin sen säilytettyä yhtä hyväkuntoisena.

Varas

Sunnuntaina kävin päivän päätteeksi katsomassa ViiteTeemaa, seuraava aihe oli varas. Koska pienimmäinen oli koko päivän elänyt itsepalvelutyyliin hankkimallaan eväällä, se oli luonnollisesti ensimmäinen päähän pälkähtänyt mielikuva aiheesta :)

Nyt on löytynyt valelääkäreiden ja -opettajien jälkeen löytynyt valetradenomi. Tämä vain vahvistaa päätöstäni ryhtyä valetaiteilijaksi. Onko kenelläkään ideoita, millaisia todistuksia itselleni piirtäisin?

Pitkän sitkeitä projekteja

Olen koko viime viikon askarrellut vähän totuttua isompaa ompelusta. Kyllä se siitä etenee, ensi viikolla on jo valmiimpaa :)

Samoin eteni ideasta kuvaksi asti kameleontti! Se kiipesi oksalle ja lähti Spoonflowerille. Ei vielä myyntiin, mutta julkaisin sentään kaiken kansan nähtäville. Sammakoitakin laitoin, mutta eri värisinä. Tässä kuvalinkkejä:








Nyt kun katson näitä kuvia, taidan muokata vihreät sammakot vähän murretumman väriseksi. Ehkäpä sekin pitäisi olla tummalla pohjalla myös?