Juhannuskin oli ja meni

Mitään en saanut aikaiseksi, vaikka suunnitelmia oli taas vaikka miten. En tykkää. Toisaalta ihan kiva, että mies oli kerrankin kotona, fiksailivat isojen poikien kanssa polkupyöriä ja tekivät saunavastoja, tytär puolestaan pääsi kaverinsa luokse kyläilemään. Kaikki tämä vain tarkoitti sitä, että allekirjoittanut juoksi riiviön perässä milloin hakemassa eläinten vesikiposta uimasta, milloin juomasta miehen partavettä.

Stressinkin ehdin tässä jo itselleni kehittää, tuommoisen kuplapaidan lupasin tutulle ja vastaavia tyttömäisiä versioita halusi avoppi lapsenlapsenlapsilleen. Kaavoja ja palaset kahteen vaatekappaleeseen ehdin leikkelemään riiviön päiväuniaikana. Huimaa.


Tuosta läjästä piti ottaa kuva, koska tässä seuraa opetuksellinen osuus: Jos et ole mikään pro näitten kangasjuttujen kanssa, niin älä osta kangasta pakalta samaa pituutta, mitä kankaan leveys on. Langansuuntaa tuollaisesta yksivärisestä kankaasta ei erota sitten millään, kangas kun vielä venyy molempiin suuntiin saman verran. Loppuviimein hahmotin päärmeestä jonkinsortin liimauksen...

Hys!

Tästei kerrota miehelle, mutta shoppailin, vaikkei rahatilanne soisi moista laisinkaan. Tällainen Etsy-ostos kotiutui eilen...

Myyjän tiedot http://www.etsy.com/shop/bagpurseframes?ref=seller_info

Vanha nainen

Ei, ei hän ole hunningolla. Koskaan hän ei ole ollut hunningolla, ei, vaikka nuorena joskus olisi mieli tehnyt. Hän ei osaa halata lapsiaan, mutta pellon hän kyntää ja kylvää, lehmät hoitaa ja lypsää, iloitsee hiljaa mielessään vasikoiden riehaantumisesta ensimmäisellä kerralla laitumelle päästyään. Kyllä hän rakastaa, vaikkei sitä aina osaa näyttää, saati kertoa.

Asiaan. Asiaahan ei siis ole, unohdin kutistuspesaista ostamani resorit. Tuleepahan pyykättyä muutakin samalla :)

Ihanan kallista

Koska aika ei riitä ompeluksille eikä edes kirpparikierrokselle, kävin hätäpäissäni hakemassa pienimmälle uuden uutukaisia vaatteita. Perushousuja, t-paita, viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa. Olipa kallista! Vaikka tarjous oli "ota 3 maksa 2", niin sillä hinnalla olisi kyllä ostanut kangasta moniin housuihin... Kaiken hyvän lisäksi ostin liian pieniä! Uskottava se on, lapsi on 92-kokoinen ja sillä siisti.

Niin ja lähikaupasta ostin Burdan, ruotsinkielisen. Kyllä tuli kasarimeininki mieleen. Muutama kivakin kaava onneksi löytyi, ei sekään kalli$ raha ihan täysin haaskeille mennyt. Olettaen siis, että ehdin vielä joskus ompelemaan... Opinnot sentään jäävät kesätauolle tämän jakson jälkeen, ehkä sitten!

Sininen on lämmin väri

Sain sen elämäni ensimmäisen esseen kirjoitettua ja palautettua. Kyllä tihkaisi niin pahasti, etten tiedä, miten näitten opintojen kanssa oikein käy. Nyt pitäisi jo kauheata kyytiä kirjoittaa seuraavaa viikkotehtävää, joka pitäisi palauttaa huomenna...

Aivojen nollauksena käytiin pienimmän kanssa kävelyllä. Muistattekos nämä kuvat marraskuun pakkasilta?

Vielä ei näy vihreätä

Nyt siellä oli jo autoja parkissa, veneenlaskupaikalla. Vielä tovi, niin siellä on paljon muitakin, laituri ehkä paikoillaan, uimarit ainakin. Kesää ja lämmintä odotellessa :)

Essee

Tämän viikon aikana pitäisi kirjoittaa 8-sivuinen essee. Kuvista voitte arvata, miten paljon essee karttui tänään. Mutta ei tämäkään turha ollut, to-do-listalta tärkeimpiä, eli vauvan taaperon välikausipipa. Välikausi ehti jo oikeastaan mennä ohi, onneksi lätsäkin on valmiiksi vähän pieni. Kaava Ottobren sivuilta Lohikäärmepipo ilman ylimääräisiä hörsöjä ja vähän viriteltynä, eli mösä on käännettävä, toinen puoli apinajerseytä ja toinen siilimerinoa. Hätäinen viritelmä, vaatisi vielä muutaman ompelukonetikin ja silitysrautaa. Katsotaan ehtiikö tuota.

Malli ei tykännyt lakistaan yhtään

Onneksi seurue viihdytti ja mieli koheni

Taas keskeneräinen papana

Olisihan sitä myynnissä pilvikangasta. Ja löytyisihän niitä autokankaitakin monenlaisia. Ja jos osaisi, voisi vaikka aplikoida auton kuvan pilvikankaalle. Mutta kun minä en raaskisi kankaitakaan ostaa, kun niitä on läjäpäin, enkä minä kyllä osaa aplikoidakaan (en edes tiedä, onko se oikea verbi) ja olen liian laiska opettelemaankin. Mutta minulla oli luonnonvalkoista kangasta ja värit! Mies tuumasi, että hänen makuunsa olisi yksinkertaisempi kuva, käskin tehdä itse paremman. Tällä kertaa pätkäisin hihat lyhyiksi (vähemmän maalattavaa!), koko edelleen 92.

Edestä

Takaa

Sitten pitäisi vielä pähkäillä, minkä värisen resorin tuohon pääntiehen laittaisi. Ja sitten pitää opetella viimein tuon kaksoisneulan käyttö ompelukoneessa... Mikähän siinäkin niin vastustaa? Saattaa tosin tältä viikolta taas ompelukset olla tässä, huomenna tulevat miehen vanhemmat, sunnuntaina esikoinen täyttää kokonaiset 12 vuotta, eikä hän saa enää ajaa jalkakäytävällä polkupyörällä. Tulossa kaikista ikävin vuosi, mikäli esikoista on uskominen.