Ihanan kallista

Koska aika ei riitä ompeluksille eikä edes kirpparikierrokselle, kävin hätäpäissäni hakemassa pienimmälle uuden uutukaisia vaatteita. Perushousuja, t-paita, viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa. Olipa kallista! Vaikka tarjous oli "ota 3 maksa 2", niin sillä hinnalla olisi kyllä ostanut kangasta moniin housuihin... Kaiken hyvän lisäksi ostin liian pieniä! Uskottava se on, lapsi on 92-kokoinen ja sillä siisti.

Niin ja lähikaupasta ostin Burdan, ruotsinkielisen. Kyllä tuli kasarimeininki mieleen. Muutama kivakin kaava onneksi löytyi, ei sekään kalli$ raha ihan täysin haaskeille mennyt. Olettaen siis, että ehdin vielä joskus ompelemaan... Opinnot sentään jäävät kesätauolle tämän jakson jälkeen, ehkä sitten!

Sininen on lämmin väri

Sain sen elämäni ensimmäisen esseen kirjoitettua ja palautettua. Kyllä tihkaisi niin pahasti, etten tiedä, miten näitten opintojen kanssa oikein käy. Nyt pitäisi jo kauheata kyytiä kirjoittaa seuraavaa viikkotehtävää, joka pitäisi palauttaa huomenna...

Aivojen nollauksena käytiin pienimmän kanssa kävelyllä. Muistattekos nämä kuvat marraskuun pakkasilta?

Vielä ei näy vihreätä

Nyt siellä oli jo autoja parkissa, veneenlaskupaikalla. Vielä tovi, niin siellä on paljon muitakin, laituri ehkä paikoillaan, uimarit ainakin. Kesää ja lämmintä odotellessa :)

Essee

Tämän viikon aikana pitäisi kirjoittaa 8-sivuinen essee. Kuvista voitte arvata, miten paljon essee karttui tänään. Mutta ei tämäkään turha ollut, to-do-listalta tärkeimpiä, eli vauvan taaperon välikausipipa. Välikausi ehti jo oikeastaan mennä ohi, onneksi lätsäkin on valmiiksi vähän pieni. Kaava Ottobren sivuilta Lohikäärmepipo ilman ylimääräisiä hörsöjä ja vähän viriteltynä, eli mösä on käännettävä, toinen puoli apinajerseytä ja toinen siilimerinoa. Hätäinen viritelmä, vaatisi vielä muutaman ompelukonetikin ja silitysrautaa. Katsotaan ehtiikö tuota.

Malli ei tykännyt lakistaan yhtään

Onneksi seurue viihdytti ja mieli koheni

Taas keskeneräinen papana

Olisihan sitä myynnissä pilvikangasta. Ja löytyisihän niitä autokankaitakin monenlaisia. Ja jos osaisi, voisi vaikka aplikoida auton kuvan pilvikankaalle. Mutta kun minä en raaskisi kankaitakaan ostaa, kun niitä on läjäpäin, enkä minä kyllä osaa aplikoidakaan (en edes tiedä, onko se oikea verbi) ja olen liian laiska opettelemaankin. Mutta minulla oli luonnonvalkoista kangasta ja värit! Mies tuumasi, että hänen makuunsa olisi yksinkertaisempi kuva, käskin tehdä itse paremman. Tällä kertaa pätkäisin hihat lyhyiksi (vähemmän maalattavaa!), koko edelleen 92.

Edestä

Takaa

Sitten pitäisi vielä pähkäillä, minkä värisen resorin tuohon pääntiehen laittaisi. Ja sitten pitää opetella viimein tuon kaksoisneulan käyttö ompelukoneessa... Mikähän siinäkin niin vastustaa? Saattaa tosin tältä viikolta taas ompelukset olla tässä, huomenna tulevat miehen vanhemmat, sunnuntaina esikoinen täyttää kokonaiset 12 vuotta, eikä hän saa enää ajaa jalkakäytävällä polkupyörällä. Tulossa kaikista ikävin vuosi, mikäli esikoista on uskominen.

Keskeneräisten kimara

Lomaa. Onneksi vain tämä viikko. Onneksi on lomaa. Olen tahkonnut täysien työpäivien lisäksi avoimen yliopiston viikkotehtävien kanssa hiki hatussa. Ompelukset ovat olleet pienellä tauolla. Nyt loman kunniaksi sain muutaman paidan koossa 92 saumurivaiheen ohi, huomenna ompelukoneelle. Kaavana hyväksi havaittu Papana (Ottobre 4/2010). Piirsin valmiiksi kaavat toiseenkin paitaan, mutta nämä tuli urakoitua nyt kaikki samalla vanhalla.

Tuosta vihreähihaisesta tuleekin lyhythihainen

Taisteluni

Hilcon ekopuuvillatrikoo ja pieneksi jäänyt kulahtanut t-paita

Tytär on äidilleen isoksi avuksi ollut, kivahan tyttärenkin olisi jotakin äidin rakkaudella tekemää saada, vai mitä?

Ainoa ongelma on se, ettei äiti vain osaa.

Tarvitseeko kuva tekstiä?

Raitakangaskin loppui kesken, hihat jäi näin vähän *näyttää sormilla* vajaaksi. Odottakoot tekele nyt tuossa hetken, ennen kuin mies pesee suuni saippualla tai jotain vielä vakavampia seurauksia ilmenee.

Niin vähän aikaa, niin paljon ideoita

Olen keskittänyt aikaani uuden uutukaisille avoimen yliopiston opinnoille. Yllättäen ne ovat toimineet yhtä rentouttavina, eli todellisuudenpakona, kuin ompelukset. Muitakin yhtäläisyyksiä on, kuten alkukankeuden aiheuttamat kiroilut ja tuskanhiki.

Mutta nyt kun tarttuisin käsiksi ompeluksiin, en keksikään, mitä monista suunnitelmistani toteuttaisin. Vain harva on sellainen, jonka saisi päivässä tai edes viikonlopussa pyöräytettyä, lukuunottamatta taaperon vaatteita. Mutta vaihtelua kaipaisi mieli niistäkin jo. Olen kranttu ja nopeasti kyllästyvä.

Ja sitten kun keksin, mitä tekisin, niin sopivaa kangasta ei mittavista varastoista löydy, tai sitten sitä on liian vähän. Murrh! Eikä yksikään nettikauppakaan nyt auta tähän hätään, en löydä mieleistäni mistään. Täytyy jossain vaiheessa tehdä toivioretki Eurokankaaseen, toivottavasti sieltä löytyisi.

Näitä villasekoitekankaita on metri kumpaakin, mitä niistä tekisi, kun suunnitelmiini ne eivät riittäneetkään?

Asiasta toiseen, mistä te muut löydätte ideoita? Minä pidän turkasen kalliista nettivaatekaupoista, sellaisia kannattaa jo itse kotona toteuttaakin, päinvastoin kuin halvempien kauppojen ihan saman näköiset ideat. Lupasin jo tyttärelle trikoomekon, mutta siinäkin projektissa hylkäsin jo kertaalleen valitsemani kankaan...

Ilmeisesti minun muuten kannattaisi useamminkin olla kirjoittamatta, sillaikaa ilmestyy lukijoita! Tervetuloa, saa kommentoida :)