Essee

Tämän viikon aikana pitäisi kirjoittaa 8-sivuinen essee. Kuvista voitte arvata, miten paljon essee karttui tänään. Mutta ei tämäkään turha ollut, to-do-listalta tärkeimpiä, eli vauvan taaperon välikausipipa. Välikausi ehti jo oikeastaan mennä ohi, onneksi lätsäkin on valmiiksi vähän pieni. Kaava Ottobren sivuilta Lohikäärmepipo ilman ylimääräisiä hörsöjä ja vähän viriteltynä, eli mösä on käännettävä, toinen puoli apinajerseytä ja toinen siilimerinoa. Hätäinen viritelmä, vaatisi vielä muutaman ompelukonetikin ja silitysrautaa. Katsotaan ehtiikö tuota.

Malli ei tykännyt lakistaan yhtään

Onneksi seurue viihdytti ja mieli koheni

Taas keskeneräinen papana

Olisihan sitä myynnissä pilvikangasta. Ja löytyisihän niitä autokankaitakin monenlaisia. Ja jos osaisi, voisi vaikka aplikoida auton kuvan pilvikankaalle. Mutta kun minä en raaskisi kankaitakaan ostaa, kun niitä on läjäpäin, enkä minä kyllä osaa aplikoidakaan (en edes tiedä, onko se oikea verbi) ja olen liian laiska opettelemaankin. Mutta minulla oli luonnonvalkoista kangasta ja värit! Mies tuumasi, että hänen makuunsa olisi yksinkertaisempi kuva, käskin tehdä itse paremman. Tällä kertaa pätkäisin hihat lyhyiksi (vähemmän maalattavaa!), koko edelleen 92.

Edestä

Takaa

Sitten pitäisi vielä pähkäillä, minkä värisen resorin tuohon pääntiehen laittaisi. Ja sitten pitää opetella viimein tuon kaksoisneulan käyttö ompelukoneessa... Mikähän siinäkin niin vastustaa? Saattaa tosin tältä viikolta taas ompelukset olla tässä, huomenna tulevat miehen vanhemmat, sunnuntaina esikoinen täyttää kokonaiset 12 vuotta, eikä hän saa enää ajaa jalkakäytävällä polkupyörällä. Tulossa kaikista ikävin vuosi, mikäli esikoista on uskominen.

Keskeneräisten kimara

Lomaa. Onneksi vain tämä viikko. Onneksi on lomaa. Olen tahkonnut täysien työpäivien lisäksi avoimen yliopiston viikkotehtävien kanssa hiki hatussa. Ompelukset ovat olleet pienellä tauolla. Nyt loman kunniaksi sain muutaman paidan koossa 92 saumurivaiheen ohi, huomenna ompelukoneelle. Kaavana hyväksi havaittu Papana (Ottobre 4/2010). Piirsin valmiiksi kaavat toiseenkin paitaan, mutta nämä tuli urakoitua nyt kaikki samalla vanhalla.

Tuosta vihreähihaisesta tuleekin lyhythihainen

Taisteluni

Hilcon ekopuuvillatrikoo ja pieneksi jäänyt kulahtanut t-paita

Tytär on äidilleen isoksi avuksi ollut, kivahan tyttärenkin olisi jotakin äidin rakkaudella tekemää saada, vai mitä?

Ainoa ongelma on se, ettei äiti vain osaa.

Tarvitseeko kuva tekstiä?

Raitakangaskin loppui kesken, hihat jäi näin vähän *näyttää sormilla* vajaaksi. Odottakoot tekele nyt tuossa hetken, ennen kuin mies pesee suuni saippualla tai jotain vielä vakavampia seurauksia ilmenee.

Niin vähän aikaa, niin paljon ideoita

Olen keskittänyt aikaani uuden uutukaisille avoimen yliopiston opinnoille. Yllättäen ne ovat toimineet yhtä rentouttavina, eli todellisuudenpakona, kuin ompelukset. Muitakin yhtäläisyyksiä on, kuten alkukankeuden aiheuttamat kiroilut ja tuskanhiki.

Mutta nyt kun tarttuisin käsiksi ompeluksiin, en keksikään, mitä monista suunnitelmistani toteuttaisin. Vain harva on sellainen, jonka saisi päivässä tai edes viikonlopussa pyöräytettyä, lukuunottamatta taaperon vaatteita. Mutta vaihtelua kaipaisi mieli niistäkin jo. Olen kranttu ja nopeasti kyllästyvä.

Ja sitten kun keksin, mitä tekisin, niin sopivaa kangasta ei mittavista varastoista löydy, tai sitten sitä on liian vähän. Murrh! Eikä yksikään nettikauppakaan nyt auta tähän hätään, en löydä mieleistäni mistään. Täytyy jossain vaiheessa tehdä toivioretki Eurokankaaseen, toivottavasti sieltä löytyisi.

Näitä villasekoitekankaita on metri kumpaakin, mitä niistä tekisi, kun suunnitelmiini ne eivät riittäneetkään?

Asiasta toiseen, mistä te muut löydätte ideoita? Minä pidän turkasen kalliista nettivaatekaupoista, sellaisia kannattaa jo itse kotona toteuttaakin, päinvastoin kuin halvempien kauppojen ihan saman näköiset ideat. Lupasin jo tyttärelle trikoomekon, mutta siinäkin projektissa hylkäsin jo kertaalleen valitsemani kankaan...

Ilmeisesti minun muuten kannattaisi useamminkin olla kirjoittamatta, sillaikaa ilmestyy lukijoita! Tervetuloa, saa kommentoida :)

Työkoneita

Kaulusten aiheuttamassa kiukussa ostelin Ottobre-lehden irtonumeroita, luvatun kolmen viikon toimitusajan sijaan tulivatkin neljässä päivässä. Ottobren numerosta 4/2010 löytyi simppelin oloinen Papana-paita. Meillä siitä tuli tällainen.

Ei kerrota kenellekään, että hihat on interlockia ja etu- ja takakappaleet jerseytä.

Kankaat Tiritom.comista ja Myllymuksuilta. Paita istui ihan hyvin, kunnollisia kuvia ei tuosta räkänokasta tällä kertaa tullut. Tosin tiedän, että jos jätän kuvan julkaisematta, niin sanomistahan siitä tulee. Tässä siis viikon virallinen räkänokka!




Lisäksi velour-housut, kaava jonkinsortin oma sovellutus, värit päin sitä itseään, jostain syystä hankala kuvattava tuo turkoosin ja sinisen yhdistelmä. Vielä ei soviteltu päälle, kun kiukunkiukku puskee päälle pahasti.

Tuossa resoreja kiinnitellessäni mietin, miksi tämä räpeltely on niin terapeuttista. Oikeastihan en pidä yhdestäkään vaiheesta koko touhussa? Ehkä se onkin tämä kokonaisuus, keskittyminen tekemiseensä, valmiiksi saamisen ilo.

Ensi viikonloppuna voisi kyllä jo vaihtelun vuoksi kokeilla taas jotain muuta kun vaatetta pienimmälle. Mutta mitä?

Ei mitään uutta ompelurintamalla

Sen sijaan saimme vauvan tuupattua elämänsä ensimmäiseen yökylään ja parisuhdeaikaa. Tekipä kuulkaa hyvää!

Viikolla purin stressiä shoppailemalla, nyt on lankarullia saumuriin, resoreita eri väreissä, neppareita ja kaavoja (se paitahan onnistuu vielä joku päivä!). Kaavat eivät vielä ole perillä, joten en tiedä, minkä ompeluksen otan työn alle seuraavaksi. Ideoista ei ole pulaa, ennemminkin valinnanvaikeus on ongelma. Tässä miettiessä kuva viime viikonlopulta... Väitin, että saumurin käyttö onnistuu vauva sylissä, mutta perun puheitani, koska joudun nyt yhden irvistelevän sauman korjaamaan.