Post-it-lapusta joksikin

Käytin työaikaa turhuuksiin tässä joku päivä, suttasin post-it-lapulle raaps raaps. Olin niin tyytyväinen itseeni, että otin kuvan ja lähetin itselleni. Nyt muistin kuvan ja muokkasin Gimpillä eteenpäin.

Tämä oli taas jotain ihan muuta, kuin se, mitä minun pitäisi tehdä.

#FMSphotoaday, syyskuun julkaisemattomat

Hupsista. Unohdin nämä!

Tässä ne syyskuun FMSphotoaday-kuvat, jotka julkaisin vain ryhmässä, enkä katsonut niitä erillisen blogger-ärsytyksen arvoiseksi...

03. Button

05. Upside down

07. Father

08. Broken

09- Orange

11. How I feel today

16. I don't like

Tämäkin jäi vaiheeseen. Kaikki projektini jäävät vaiheeseen. Lokakuussa en osallistunut #FMSphotoaday-juttuun, kuin yhden kerran, työt alkoivat ja veivät ajan. Nyt marraskuussa en sitäkään. Miten normaaleilla ihmisillä riittää aikaa kaikenlaiseen ja minä en muuta tee, kun kierrän päiväkoti-työ-päiväkoti-(kauppa)-koti-lasten harrastukset-koti-kehää uudestaan ja uudestaan päivästä toiseen?

Kastemekko

Vai onko se kastepuku? Joka tapauksessa sain projektin päätökseen! Huolimatta siitä, että onnistuin hukkaamaan molemmat ratkojani, silitysrauta oli heittänyt veivinsä ja jouduin ompelemaan käsin enemmän, kuin koskaan ennen, ompelukone kun ei halunnut piilo-ommelta tehdä tälle kankaalle lainkaan.

En enää edes muista, mitä kirjoittelin tästä viimeksi, mainitsin ehkä, että sisko on ollut aika pikkuinen?

  

 

Hääpuvun takakappaleista piti purkaa muotolaskoksetkin, että sai koon 68 kastemekon takakappaleen samasta kankaasta. Kaavat muuten löytyivät Ottobre-lehdestä numerosta 1/2014, vähän soveltaen. Tai oikeastaan paljon soveltaen, lähinnä otin vain etu- ja takakappaleiden kaavat, molempien vaihtoehtojen hihat ja mekko-osan mitat.

Vaikka kaikki ei taas vaihteeksi mennytkään, niinkuin Strömsössä, olen loppujen lopuksi aika tyytyväinen. Kastetun vanhemmista en tiedä, mutta sisko oli tyytyväinen <3 p="">

Valokuvaustakin tuli harrastettua. Kysyin mieheltä, otanko ristiäisiin kameran mukaan, mies kannusti, että ota vaan. Kysyin, saanko räpsiä kuvia, vaikken vielä oikein osaa kameraa käyttääkään ja se sopi. Mutta sitten kävikin niin, että muu juhlaväki laittoi kännykät pois, eikä kukaan muu ottanut kuvia lainkaan. Kun kotona kävikin niin, etten meinannut saada kuvia siirrettyä kamerasta koneelle, kylmä kouri sydänalaa. Onneksi loppuviimein kuvatkin siirtyivät ja sain ne käsiteltyä ja toimitettua eteenpäin.

Valokuvaus harrastuksena

Päätin haluta kameran. Koska tiedän taipumukseni aloittaa uudet harrastukset innolla, joka hetken kuluttua hiipuu, en suunnitellut suuria investointeja. Rahatilanteen elpymistä odotellessa etsiskelin tietoa ja luin. Onneksi hakusanoilla "ensimmäinen järjestelmäkamera" päädyin Mikko Saaren blogiin. Sieltä löytyikin paljon opiskeltavaa, uusia termejä ja vinkkejä aloittelijalle. Sitten vastaan osui käytetty Nikon D3100 sopivaan hintaan.

Oi onnea!

Päädyin myös alan harrastajien ja ammattilaisten sivustoille. Sitten paljastuikin, ettei tämä nyt niin helppoa ole. Aloittelijan tulee tietää termit, ennen kuin kysyy mitään. Jos kysyy, millä objektiivilla kuva olisi onnistunut paremmin, vastataan, että kyllä kittiobjektiivi on ihan hyvä. Jos kysyy, miten kuva olisi kitillä onnistunut paremmin, kerrotaan, ettei kittiobjektiivista ole mihinkään. Ja loppuviimein kuvan voi ottaa vaikka kännykällä, jos osaa. Ilmapiiri on täysin erilainen ja kynnys kysyä on paljon korkeampi, kuin esimerkiksi ompeluun liittyvillä palstoilla.

Olen ollut jonkinasteinen "puristi" kuvien jälkikäsittelyn suhteen. Järjestelmäkamera toi mukanaan pienen pakon siihenkin. Eikö tällä hienolla kameralla nyt muka saakaan sellaisenaan valmiita kuvia?

No, niitä räpsyjä nyt sitten löytyy Flickristä.

#FMSphotoaday, 15. Remember

Olen "metsästänyt" kurkia tänä syksynä kännykän kameralla. Yleensä niiden muuttoreitti kulkee useinkin meidän pihan yli, mutta nyt ne taitavat tietää, että vaanin niitä salakuvausmielessä. Naurelevat minulle puiden takaa tai kulkevat niin kaukaa, ettei kännykkä näe muuta, kuin pari mustaa pistettä taivaalla.

Eilen sitten viimein onnisti, astuin ovesta ulos ja kuulostelin, että nyt vaikuttaisivat tulevan oikealla kohdalla. Äkkiä hakemaan kännykkä kouraan, kamera päälle ja pah. Ehtivät liian lähelle kirkkaana mollottavaa aurinkoa. Rajusti rajaamalla kuitenkin tällainen kuva

Oikein itseäkin jännittää, miltä kuva näyttää tietokoneen näytöllä...

Yllättävänkin hyviin suorituksiin pystyy tuo kännykän kamera. Kamerakuume on silti todella krooninen.

Niin ja päivän aiheeseenhan tuo ei liittynyt muuta kuin aasinsillalla ja imelällä tekstillä (Remember. If your heart tells you to fly, take all your friends with you), mutta päässä muhinut idea ei toiminut eikä mallina toiminut tytär ei antanut kuville hyväksyntää, niin minkäs teet.

#FMSphotoaday, 14. Healthy

 

#FMSphotoaday, 13. Out of place

Tänään kikkailin puhelimella.

Ensin alkuperäinen kuva. Tai ainakin melkein, on tästäkin jo vähän rajattu ylimääräisiä pois.

Sen jälkeen Filters-sovelluksella ensin RGB swap, sitten kontrastin säätöä ja lopuksi mustavalkoiseksi ja kuva näyttää tältä

Ja kuvahan esittää aitaa, jonka naapuri osittain uudelleensijoitti luisumalla jäiseltä tieltä traktorilla :D

#FMSphotoaday, 12. Fall

Aamulla satoi ja harkitsin jo viimevuotisen kuvan laittamista. Mutta sade vaihtui harmaankalpeaksi syyspäiväksi, eikä kuvia varten tarvinnut omaa pihaa kauemmas lähteä. Ja tämä omenapuu on jokavuotinen kuvauskohteeni :)

Koska aihe oikeastaan oli "spring/fall", niin kaupan päälle vielä sama omenapuu kesäkuun alusta

#FMSphotoaday, 10. Repetition

Olen nyt pitäytynyt tuolla Facebookin FMS Photo A Day -ryhmässä kännykkäräpsyineni, mutta älkää huolestuko, syyskuun blogissa julkaisemattomat tulevat sitten kuun lopulla kammottavan raskaana kuvapläjäyksenä.

Tänään kuitenkin kuva

ja videolinkki aiheesta

Youtube - Why we love repetition in music

#FMSphotoaday, 06. I need...

#FMSphotoaday, 04. DIY

Samalla työnalla olevan ompeluksen esittely.

Siskon hääpuku!

Olen ehdottomasti epämukavuusalueella, näin tärkeätä ompelusta en aiemmin ole tehnytkään. Tästä siis pitäisi nyt tehdä siskon ensimmäiselle lapsenlapselle kastemekko.

#FMSphotoaday, 02. Stripes

Tänään hätäinen kännykkäräpsy, olin jo jättää blogissa julkaisematta, mutta menkööt. Tyttären uudet sukat.

(Ostosvinkki: Boutique LouLou)

#FMSphotoaday, 01. In my cup

Uusi innostuksen aihe!

Kännykkäkuva, rajattu, ei muuten käsitelty.

Ensimmäistä kertaa osallistun tällaiseen. Aihe on osuva, en pystykään aloittamaan mitään ilman kofeiiniannosta :)

Muita kuvia samasta aiheesta löytää tunnisteella #FMSphotoaday, esimerkiksi Facebookista.

Edit: lisään muutkin kuvat... Tekniikkana oli siis asettaa kahvimuki pöydälle, siirtää päivänvalolamppu lähemmäs ja töniä pöytää sen verran, että sain kahvin liikkeelle. Pitkään operaatio ei kestänyt, koska sain lopuksi juoda kahvin riittävän lämpimänä.

Pettymyksetkin pitää jakaa

Ideapula vaivasi, mutta halusin väkisin maalailla taas akryyleilla. Kierrätin vanhaa ideaa vain saadakseni jotain kokeiltua.

Seuraavaksi päätin harjoitella jotain, mitä todellakaan en hallitse, eli mallista piirtämistä/maalaamista. Mutta harjoittelemallahan sitä oppii, vai?

Blogger on surkea android-laitteella, Google ei selvästikään halua panostaa tähän touhuun. Koska blogini koostuu enimmäkseen kuvista vähemmällä puheella, taidan siirtyä käyttämään jotain muuta palvelua, jonne kuvien lisääminen ei ole tällaista tahkoamista. Onko ehdotuksia?

Taas väripäivä

Onni on toimiva saumuri! Huollolle tuli hintaa 70 euroa, mutta palaneen lampu lisäksi muuta vikaa ei löytynyt. Ilmeisesti riittävä pölymäärä riitti. Pääasia kuitenkin, että värkki toimii.

Tällä viikolla värinä on valkoinen. Tutusta kaavasta olkapäiltä pari milliä pois teki istuvuudelle ihmeitä. Kuva on kännykkälaatua, kun en muista yhtään, minne laitoin kameran viikko sitten.

Nelivuotiaan mielikuvitus teki nännikekkosista robotteja. Suristelin samalla kasaan valmiiksi leikattuja t-paitoja, harmittaa vietävästi, etteivät enää mahdu. Viimeistelen ne kuitenkin, kyllä ne jonnekin saanee hukattua.

Keltainen päivä

Pienimmän päiväkodissa on väripäivä joka keskiviikko. Pojan vaatekaapista on löytynyt ihan hyvin vaatetta niin siniselle kuin vihreällekin päivälle, mutta keltaista ei. Aika alkoi muutenkin olla taas kypsä ompeluksille, joten ompelukone pois nurkasta häpeämästä ja hommiin!

Puhalsin pölyt Ottobre-lehdiltä ja numerosta 1/12 vanha tuttu napiton Buttoned up esiin. Yhtään en muistanut, olinko tehnyt kaulukseen tai olkapäille muutoksia, jossain kaavassa niitä oli. Piirsin sitten sellaisenaan ja suoraan koon 116, Paapiin leijonaa kun tuli aikoinaan hamstrattua ja kaappi jo tursuaa 110-kokoisia paitoja. Takakappaleeseen Lidlistä ostetulla tekstiilileimasimella nimi ja koko, testailin ensin tilkulle, eikä vaaleasta kankaasta näkynyt läpi kuin valoa vasten. Muistin jopa leimata ennen ompelua.

Lidlin tekstiilileimasimella nimi ja koko

Saumuri on edelleen huoltoa vailla, nyt sentään jo tiedän, minne sen vien. Koko komeus on siis kasattu ompelukoneella, menihän se näinkin. Pistolevyn ruuveja irrotellessani saadakseni kangas- ja lankamytyn irti matkalta puolapesään muistin, miksen aikoinaan kiinnitellyt resoreita, kuten nyt. Ja valmiin paidan helmaa katsoessani taisin unohtaa myös tarkistaa, onko koneessa terävä vai pallokärkinen neula. Ensi kerralla ehkä muistan senkin!

Onhan se reilunkokoinen, mutta ihan pidettävä

 Eilen pienin ilmoitti, ettei missään nimessä halua keltaista paitaa, mutta tänään leijonat (grrrr!) innostivatkin ihan toisella tavalla. Sovituskuvien jälkeen paita olisi pitänyt jättää päälle, mutta monista sotkemattomuuslupauksista huolimatta kääräisin aamua varten vielä talteen :) Toivottavasti aamulla on vielä sama fiilis, nelivuotiaasta ei koskaan tiedä.