Onneksi on loma

Olen turhautunut. Vaikka sain opiskelujutut eteenpäin, ompeluksia en, enkä siis saanut syyslomareissulle vaatteitakaan. Loman jälkeen jatkuu sama aherrus ja kiire.

Loma tulee kyllä oikein hyvään kohtaan, Facebookin Ompeluelämää ja taitavien ihmisten blogit eivät enää anna inspiraatioita ja ideoita, vaan tekevät kateelliseksi. Miten ne muut osaavatkin ja minä en mitään. Nuo muut ehtivät ja ompelevat ties mitä lyhyessä ajassa, kun minä vain tumpeloin. Loma ja pakollinen netin vähentäminen siis on enemmän kuin hyväksi!

Tunikako

Alku sujui hyvin. Piirtelin Ottobre 5/2009 numerosta Bohemian-tunikan kaavat kahdessa koossa, itselleni ja tyttärelle. Leikkasin kankaat tyttärelle, ihanan pehmoista velouria. Taskut jätin pois ja hihoista tein ylipitkät tulevaa talvea ajatellen.

Olen huono seuraamaan ohjeita (kun sanoin tuon ääneen, jostain syystä mies nauroi ääneen ja kehtasi vielä kysyä, oliko tuo nyt muka jotenkin uutta tietoa), laitoin kaula-aukolle ja hihansuille resorit kuminauhan sijaan. Nekin vielä menivät melko mukisematta paikoilleen.

Vasta helmakäännettä ommellessa se tapahtui.

*KRUNTS*

Kun tuollainen ääni kuuluu ompelukoneesta, se ei yleensä tiedä yhtään hyvää. Pelkäsin pahinta, avasin puolakotelon, öljysin, ihmettelin ja tavasin manuaalia. Ohjekirjakin tarjosi vain täysin hyödyttömiä vaihtoehtoja, tottakai minä olin langat oikein laittanut, tuo konehan on idioottivarma ja olen sen langoittanut jo miljoonaan kertaan! Paitsi että ehkä olen aikaisemminkin langoittanut sen väärin, nyt vain sattui sitten kaksoisneulan kanssa sellainen paikka, josta kone ei pitänyt. Langoitin sitten koneen oikein, huokaisin helpotuksesta ja sain viimein tämän näköisen turauksen aikaiseksi. Malli on jo vähän väsynyt, raukkaparka, huomenna vielä koulupäivä...

Malli oli paitsi väsynyt, myös erittäin tyytyväinen :) Enkä raaskinnut pyytää enää tekelettä takaisin lähempien yksityiskohtien kuvaamista varten!

Itselleni on tuolla Michael Millerin interlockia odottamassa. Tänään meri näytti tuolta kankaalta, kun aurinko heijastui kirkkaasti ja ruskan sävyt toistuivat sinisen veden pinnalla.

Vielä ihanampi kuin kuvassa. Toivottavasti ehdin ennen syyslomareissua tekemään vielä itsellenikin tästä.

Arvonta ohi, kuka voitti?

Lyhyellä matematiikalla voittaja on siis Kokox! Onnea! Tai jotain sinne päin...

Laskin Retrohiirenkin osallistujiin, vaikka vähän yliajalle menikin. Toisaalta taas Blogger näytti voimansa, eikä antanut kommentoida, pitänee seuraavalla kerralla keksiä vaihtoehtoisia osallistumistapoja, tähän en ehtinyt, tällä kerralla vain pahoittelen asiaa kovasti.