Yksi ompelus, mikä jää usein (lue: aina) tekemättä, on rikkinäisten korjaaminen. Tänään kuitenkin tuli ommeltua sekä tyttären haaroista revenneet housut sekä pojan uuden takin kainalosta revennyt ommel. Hurraa minulle!
Hermo sensijaan meni tyystin näiden velourhousujen kanssa, edelleen yhdet odottavat resoreita (miksi ruskeata on noin miljoonaa eri sävyä?), näihin yritin pistää loppuja. Vaaleansiniset vielä onnistuivat jotenkuten, itse asiassa ihan hyvin.
mutta nämä työkalukuvioiset pistivät hanttiin kaikin tavoin. Resoria olisi ollut riittävästi, jos langan suunta olisi palasessa ollut toisin päin. Mutta koska ei ollut, niin tämä on viriviri taas, vyötäröresori on kahdesta palasta ja lahkeensuiden resorit puolet tavallisesti laittamani. Saumurikaan ei tykännyt, katkoi ensin yhden langan, sitten toisen. Lisäksi resori olikin niin löysää, että housut tippuvat juoksentelevan riiviön jalasta. Olin jo tekemässä kuminauhavyötäröitä, mutta missä ne kuminauhat ovat silloin, kun tarvitsisin? Taas kun ostan uusia, löydän ne monet edelliset ostokset...
Arvontaan ehtii vielä osallistua, kurkatkaapa :)
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
tiistai 20. syyskuuta 2011
Arvonta!
Nyt se on tapahtuu!
Säännöt:
Kommentoimalla osallistut. Saa mainostaa ja saa olla lukija, muttei niistä enempää arpoja saa, koska minulla oli lyhyt matematiikka.
Voittaja saa valita puuvillatilkun (lakanavahvuus), trikootilkun tai Tiimarin kangaskassin. Voittaja voi ehdotella tilkun kokoa, mutta Tiimarin kassi on Tiimarin kassi. Voittaja joutuu kertomaan, minkä kuvan haluaa. Minulla on taiteilijan vapaus kuitenkin maalata mitä sattuu, enkä lupaa olla nopea. Muutama esimerkki löytyy noita maalailu tai raapustelut -tunnisteita klikkaamalla.
Säännöt:
Kommentoimalla osallistut. Saa mainostaa ja saa olla lukija, muttei niistä enempää arpoja saa, koska minulla oli lyhyt matematiikka.
Voittaja saa valita puuvillatilkun (lakanavahvuus), trikootilkun tai Tiimarin kangaskassin. Voittaja voi ehdotella tilkun kokoa, mutta Tiimarin kassi on Tiimarin kassi. Voittaja joutuu kertomaan, minkä kuvan haluaa. Minulla on taiteilijan vapaus kuitenkin maalata mitä sattuu, enkä lupaa olla nopea. Muutama esimerkki löytyy noita maalailu tai raapustelut -tunnisteita klikkaamalla.
maanantai 19. syyskuuta 2011
Pipon käyttäjä
Käyttäjän kommentti: "akki poi."
Isohan siitä tuli. Mutta käyttäjä tykkäsi, antoi hoidossakin olla pipon päässä koko ajan :O
Lisäksi sen saa puettua ihan itse
(Saa kyllä toppalakinkin, todistaa mr tyylikäs)
Isohan siitä tuli. Mutta käyttäjä tykkäsi, antoi hoidossakin olla pipon päässä koko ajan :O
Lisäksi sen saa puettua ihan itse
(Saa kyllä toppalakinkin, todistaa mr tyylikäs)
Puuttuva linkki
Siirtymässä lippiksistä toppalakkeihin oli välikausipipon mentävä aukko. Kauan meni tuon tekemisessä, suunnitteluun menneestä ajasta päätellen näitä olisi tämän illan aikana pitänyt tulla kyllä vähintään kymmenen. Isolta tuo näyttää, huomenna tietää, sopiiko se.
Oikein kaavan mukaan rakennettu, kaava Ottobresta numero 4/11.
Toisenkin pipan väkersin. Koska tämä apinapipo sai kehuja etenkin päiväkodin hoitajilta paljon, se oli riittävän napakka, että pysyi päässä riiviön vastakkaisista yrityksistä huolimatta ja riittävän värikäs, että vauhdikkaan riiviön havaitsi juoksentelemassa, päätin tehdä toisen, isommassa koossa. (Tiitille terveisiä, apinapipon postitan sinne päin heti, kun löydän sen hyvästä kesäjemmasta!)
Näillä taidoilla tutoriaali tai ohje olisi melkoista omahyväisyyttä, mutta tein silti jonkinlaisen kuvareportaasin aiheesta, josko tästä jollekulle olisi iloa, vaikkapa vahingon- jollei muuta :D Joten, olkaa hyvät
Kaava löytyy Ottobren sivuilta, lohikäärmelakki
Kaikkia osia ei tarvita, kolme kaavanpalaa riittää (tai neljä...)
Kivoja yhteensointuvia kankaita. Tai sitten vain kivoja. Tämä merinovilla/jersey-yhdistelmä on yllättävän lämmin
Oikea määrä palasia, eli 1 keskikappale kahdesta kankaasta, 2 sivukappaletta samoin kahdesta kankaasta ja 1 resori
Keskikappaleeseen sivukappaleet kiinni
molemmista kankaista sama juttu
Resori kiinni ensin toiseen...
...ja sitten toiseen osaan. Kaulan alapuolelle jäävä sauma on vielä siis auki
ja sitten vielä se kiinni
Tähän väliin kuuluisi silittämistä ja höyryttämistä ja tikkaamista. Minä käytin lievää väkivaltaa ja murjoin lakin jotakuinkin kohdilleen
Joku näppärä piirtäisi vielä alareunakaitaleenkin kaavan ja ompelisi sen, tai ainakin vaihtaisi paremmin sopivat langat, mutta minä luotan siihen, että takin tai haalarin alle tuo osa kuitenkin jää. Ja ta-daa, siinä se sitten on!
Sovituskuvan lupaan lisäillä huomenna, malli yllättäen nukkuu tähän aikaan jo sikeästi :)
Oikein kaavan mukaan rakennettu, kaava Ottobresta numero 4/11.
Toisenkin pipan väkersin. Koska tämä apinapipo sai kehuja etenkin päiväkodin hoitajilta paljon, se oli riittävän napakka, että pysyi päässä riiviön vastakkaisista yrityksistä huolimatta ja riittävän värikäs, että vauhdikkaan riiviön havaitsi juoksentelemassa, päätin tehdä toisen, isommassa koossa. (Tiitille terveisiä, apinapipon postitan sinne päin heti, kun löydän sen hyvästä kesäjemmasta!)
Näillä taidoilla tutoriaali tai ohje olisi melkoista omahyväisyyttä, mutta tein silti jonkinlaisen kuvareportaasin aiheesta, josko tästä jollekulle olisi iloa, vaikkapa vahingon- jollei muuta :D Joten, olkaa hyvät
Näin sen tein
Kaava löytyy Ottobren sivuilta, lohikäärmelakki
Kaikkia osia ei tarvita, kolme kaavanpalaa riittää (tai neljä...)
Kivoja yhteensointuvia kankaita. Tai sitten vain kivoja. Tämä merinovilla/jersey-yhdistelmä on yllättävän lämmin
Oikea määrä palasia, eli 1 keskikappale kahdesta kankaasta, 2 sivukappaletta samoin kahdesta kankaasta ja 1 resori
Keskikappaleeseen sivukappaleet kiinni
molemmista kankaista sama juttu
Resori kiinni ensin toiseen...
...ja sitten toiseen osaan. Kaulan alapuolelle jäävä sauma on vielä siis auki
ja sitten vielä se kiinni
Tähän väliin kuuluisi silittämistä ja höyryttämistä ja tikkaamista. Minä käytin lievää väkivaltaa ja murjoin lakin jotakuinkin kohdilleen
Sovituskuvan lupaan lisäillä huomenna, malli yllättäen nukkuu tähän aikaan jo sikeästi :)
lauantai 3. syyskuuta 2011
Blogger sitten muuttui taas
Kestää hetken tottua tähän Bloggerin uuteen ulkoasuun. Tällä hetkellä en tykkää.
Mutta siitä tykkään, että melkein huomaamatta lukijoita on pompsahdellut :) Tervetuloa! Tasaluvuissahan tavataan arpoa? Mitä te tahtoisitte arpajaisvoitoksi? Ehdotelkaa, katsotaan mitä sitten seuraa...
Mutta siitä tykkään, että melkein huomaamatta lukijoita on pompsahdellut :) Tervetuloa! Tasaluvuissahan tavataan arpoa? Mitä te tahtoisitte arpajaisvoitoksi? Ehdotelkaa, katsotaan mitä sitten seuraa...
torstai 1. syyskuuta 2011
Mustan aukon ja Bermudan kolmion risteytys
Sellainen on tämä meidän huusholli. Ei mikään Avotakka-koti, saati prameampi lehdykkä. Eli kun kamera viimeksi oli perheen pienimmäisellä, sitä ei ole sen koommin nähty. Missään.
Hitusen katosi välillä inspiraatiokin, otti motivaation mennessään, kävivät varmaan reissussa nekin. Sitten iski pakkorako, lukuisista vaatepakettishoppailuista huolimatta pienimmällä olikin mukavat collegehousut vähissä. Farkkuja löytyy kyllä, mutta minä en tykkää niitä päiväkotiin ainakaan kovin usein laittaa. Silloin tällöin ne ohuimmat ja taipuisimmat menee. Tein kaavat ja leikkelin kankaat vähän vanhan tottumuksen mukaan, enkä ajatellut asiaa niin pitkälle, että olisin tajunnut vyötäröresoriin kuluvan kangasta jo todella paljon tuon kokoisella lapsella. Eli eilen sain yhdet housut valmiiksi, yhdet pilasin ja viskasin kiukuspäissäni roskiin kokonaan ja kolmet vielä odottelevat resoreita. Kaksiin saan viriteltyä kangasta jatkopalaksi ja kuminauhan vyötärölle, mutta yksi kangas meni niin tyystin loppuun, ettei plän B onnistu. Tuo ainokainenkin riittävä resorikangas on ottanut jossain vaiheessa itseensä tummaa väriä ja näyttää likaiselta, mutta päätin sen olevan kelvollista päiväkotikäyttöön. Joku muu olisi varmasti eri mieltä.
Kaupan päälle hätäinen tärähtänyt kännykkäräpsy. Tuossa siis nuo ensimmäiset housut.
Hitusen katosi välillä inspiraatiokin, otti motivaation mennessään, kävivät varmaan reissussa nekin. Sitten iski pakkorako, lukuisista vaatepakettishoppailuista huolimatta pienimmällä olikin mukavat collegehousut vähissä. Farkkuja löytyy kyllä, mutta minä en tykkää niitä päiväkotiin ainakaan kovin usein laittaa. Silloin tällöin ne ohuimmat ja taipuisimmat menee. Tein kaavat ja leikkelin kankaat vähän vanhan tottumuksen mukaan, enkä ajatellut asiaa niin pitkälle, että olisin tajunnut vyötäröresoriin kuluvan kangasta jo todella paljon tuon kokoisella lapsella. Eli eilen sain yhdet housut valmiiksi, yhdet pilasin ja viskasin kiukuspäissäni roskiin kokonaan ja kolmet vielä odottelevat resoreita. Kaksiin saan viriteltyä kangasta jatkopalaksi ja kuminauhan vyötärölle, mutta yksi kangas meni niin tyystin loppuun, ettei plän B onnistu. Tuo ainokainenkin riittävä resorikangas on ottanut jossain vaiheessa itseensä tummaa väriä ja näyttää likaiselta, mutta päätin sen olevan kelvollista päiväkotikäyttöön. Joku muu olisi varmasti eri mieltä.
Kaupan päälle hätäinen tärähtänyt kännykkäräpsy. Tuossa siis nuo ensimmäiset housut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)