Ikiomat printit

Eihän näistä voinut silloin tilausta tehdessä tänne kertoa, suunnitelmissa kun oli joululahjoja vinot pinot näistäkin. Mutta ehkä Spoonflowerin yllätti toimituskuluttomuuspäivän suosio ja täällä päässä Itella polki joulukortteja ja -paketteja, joten kankaiden saapumisessa kesti oletettua pitempään.

Jopa niin pitkään, että Spoonflowerin sivujen mukaan ensin lähetetystä paketista ehdin jo tehdä reklamaation. Kun sain reklamaatiosta tilausvahvistuksen (ja muuten todella nopeasti!), olikin se paketti jo täällä. Spoonflowerilta ei enää kuitenkaan kyselyihini enempiä reagoitu, joten ilmeisesti se nyt meni heidän vahingokseen ja minä saan hyvällä omallatunnolla pitää kaksi pakettiani? Tai kolme, kolmas odotti postilaatikossa tänään, yksinkertaisena :)

Asiaan! Minun ystäväpiirissäni on yllättävän paljon sammakkofaneja. Tässä siis sammakoita eri väreissä...

Esipesu ja linkous tekivät kankaat raidallisiksi. Olin kuullut Spoonflowerin tummien interlock-kankaiden haalistumisongelmasta, mutta oletin nyt sentään quilting cotton eli tilkkuvahvuisen puuvillan käyttöä kestävän. Tarkoitus oli siis tehdä näistä kankaista käyttöesineitä, jotka kestäisivät myös pesun. Ehkä teen silti, kestävät minkä kestävät, en minä näitä hukatakaan tahtoisi. Muuten olen tyytyväinen, osasin katsoa printin koon melko tarkalleen ja sammakoista tuli omasta mielestäni oikein onnistuneita :) En laittanut printtejäni yleiseen jakoon, halusin ensin nähdä ne livenä. Mietin, laitanko vielä tämän jälkeenkään, olisi ainakin harvinaisen yksilöllisiä lahjoja.

Lisäksi tilasin vielä tätä, vaaleata interlockia uskalsin kokeilla. Kenelleköhän tästä tulee vaate? http://www.spoonflower.com/fabric/80188

Viimeinen kerta toden sanoo

Vihdoinkin olen tyytyväinen. Tämä onnistui! Olen aina kuvitellut napinläpien ja nappien asettelun vaikeaksi, mutta sehän olikin helppoa. Ainoa harmin paikka oli nuo päällystettävät napit. Villasekoitekangas oli niille liian paksua, hukkaprosentti kasvoi, kun neljää nappia varten piti tehdä 8 yritystä. Viimeinen oli se, kun olin jo ommellut kolme nappia paikoilleen ja neljäs hajosi käteen. Mitenkähän mahtavat käytössä kestää? En uskalla edes arvata.

Mutta tällainen siitä tuli, miehen pienemmälle sukulaistytölle, liivimekko koossa 86 :)

Murphymekko

Tällaisissa sen huomaa, eron harrastajan ja aloittelijan välillä. Ammattilaisista nyt puhumattakaan. Kaikki tuntui menevän pieleen. Eikä vain tuntunut, kyllä se lopputuloksessakin näkyy.

 liivimekko miehen 5-vuotiaalle sukulaistytölle

takana "piilo"vetoketju

Näinköhän tätä kehtaa antaa, vielä kun ovat minulle vähän vieraampia ihmisiä.

Fliitsi

Arvatkaas, montako vihreätä fleese-pusakkaa 11-vuotiaalla pojalla on? Voin kertoa, että niitä on monta. Silti kangaskaupasta kranttu poikani valitsi mitäs muutakaan kuin vihreän fleesekankaan. Eihän siinä muu auta, kuin tehdä pojan lempiväristä ja -materiaalista se joululahjakin :) Aluksi arvelutti lähteä fleeseä ompelemaan, mutta yllättävän helppo materiaali se oli.

Edestä ihan peruspaita, edellisen postauksen Billy koossa 146, mutta tällä kertaa kaulus vetoketjulla. Sen verran tuli lörpön näköinen, että näinköhän joudun sen tekemään uudelleen joulun jälkeen? No, sen näkee, kun poika kiskoo tämän päälleen.

Koska näitä vihreitä fleesejä tosiaan on ennestään, halusin tähän paitaan jujun. Se löytyy takakappaleesta.

 paita suorana

ja venytettynä

Vihainen tipu

Facebookin Ompeluelämää-ryhmäläiset saavat sen näyttämään niin helpolta. Voin kertoa: EI OLE.

ensimmäinen aplikaatio  liimatahroineen

valmis paita

Tämä tekele on 12-vuotiaalle esikoiselle. Mikä ihme sai minut kuvittelemaan, että osaisin aplikoida, varmaan tämä joulunajan stressi? En siis osaa, enkä enää ikinä tee sitä. Lupaan. Toivottavasti se istuu käyttäjälleen edes jotakuinkin, resori kun ei ollut ihan samaa laatua, kuin mihin olen aiemmin tottunut, sen palautumiskyky osoittautui nollaksi. Eikä ompelukone pitänyt valitsemastani tikistä, mutta oli niin raivostuttavaa purkaa, että sillähän se oli mentävä loppuun asti, vaikka ylälanka katkeili hermojen kanssa.

Toisaalta olen minä tuohon tyytyväinen, vaikka siitä tulikin tuollainen kynttilänvalossa pidettävä. Kaava on Ottobre 4/2010:stä 164-kokoinen Billy, tosin kauluksen muokkasin v-aukkoisesta tuollaiseksi tavalliseksi.

Ei aina voi onnistua

Ompelu, puhelimessa puhuminen ja pienimmäinen kaatamassa mehut pöydälle, lattialle ja päälleen. Siitä tulee tällaista jälkeä

Joululahja se on, saaja voisi olla joku snobihko surkeasta kanttauksesta huolimatta, koska taustakangas ja taskut ovat Marimekon (miehen äidiltä saamaani) kangasta...

Lisää tätä sorttia

Avopille. Tämä on joulutähti-pussukassa

Suloisen pehmoista

Pehmoista ja äärimmäisen hankalaa ommeltavaa, kankaasta irtoava snöftä tukki koneen, kangas pakeni paininjalan alta ja muutenkin vääntyili ja kääntyili ihan oman tahtonsa mukaan. Mutta tällainen pukinkonttiin nyt päätyy, tyttären toivoma pörröaamutakki :)

Oma hetki

Siskolle :)

Siskon vanhemmat pojat

eli jo aiemmin mainitut veljekset S & M saavat minulta pitkästä aikaa joululahjat. Joutuivat koekaniineiksi tietämättään, tätä pannulappumallia tuli sitten askarreltua useampikin ja monessa värissä :) Mallin kopioin meillä kovassa käytössä olevasta, ainakin minun mielestäni kovin käytännöllinen, kun uunipellin nostamiseen tarvitaan vain yksi patalappu, ei kahta kinnasta tai erillistä lappua.

päissä taskut ja taskuissa merkit

Kuvauspöydällä likaa, kuka siivoaisi, kun perheen äiti keskittyy lahjusten väkertelyyn?

Pienimmäiselle

Ensimmäinen tilkkupeitto, harjoitteluahan se oli, paljon opin, esimerkiksi sen, että ne hakaneulat tosiaan täytyy olla melkoisen tiuhassa ja sen, ettei keittiön pöytä riitä edes tämän kokoiselle peitolle, koko siis noin 113 cm kanttiinsa, sentti-pari sinne tänne.

 tikkaaminenkin meni vähän sinne tänne

merkkikin meni vinoon.

Taustakangas vietti elämänsä alkupuolen ystävän tyttären verhona

Taas joulutähti

Niin paljon se, siis edellisen postauksen idea, vaivasi mieltä, että vaikka ompelukone sai elektronisen hikan ja tikki näytti välillä tältä

ja kello oli ties mitä ja yötöiksi meni

niin tehtävä se oli! Sisällä on yksi lahja, sen paljastaa bloggerin ajastus aattoiltana :)

Tuo Singerin kiukkukohtaus osui juuri punaisen kankaan kohdalle, eli näkyyhän tuo. En jaksanut korjailla kuitenkaan, laiska kun olen. Googlailin hullun lailla, mikä ihme tuon tikin aiheuttaa ja miten se korjataan, otin valokuvia puolapesästä, etsin alalangan kiristysruuvia, kaiken tämän jälkeen kokeilin surruutella taas ja kas. Tikki oli palautunut takaisin normaaliksi. Ota näistä selvä, ehkä se oli maasäteilyä tai auringonpilkkuja.

Joulutähti

Ideat tursuavat päästäni pyytämättä, laitan tämän tänne jakoon, josko joku muu ehtisi toteuttaa vielä jouluksi, itselläni lahjojen aiheuttama stressikäppyrä piipittää punaisella jo muutenkin. Pahoittelut surkeista kuvista, yritin niitä piirtää samalla, kun pienimmäinen tekee tuhojaan isompien lasten tuijottaessa tyytyväisenä televisiota ja puhelin soi ja ja ja...

Eli joululahjakassi, kierrätettävä pussukka. Ideana on se, että lahjan lisäksi siinä on joulukukkanenkin :)

Aloitetaan kankaitten valinnasta

Punainen kangas, asetetaan se kaksinkerroin, leikataan viisi "terälehteä" ja ommellaan. No eihän sen kaksinkerroin tarvitse olla, mikäli saa reunat huoliteltua nätisti muutenkin, alareunasta ei väliksi vielä.

Toistetaan sama vihreällä kankaalla.

Valitaan lisäksi ihan mikä tahansa kangas ja nauha

Taitetaan se "ihan mikä tahansa kangas" ja ommellaan se pussin malliin

Asetellaan "terälehdet" lomittain toisiinsa nähden pussin avoimeen päähän, vihreä pussin oikealle, näkyvälle puolelle ja punainen pussin nurjalle puolelle, ommellaan terälehdet läheltä pussin suuta kiinni.

Ei siis kuten kuvassa, mutta vähän sinne päin...

Seuraavaan kuvaan jäi jotain ylimääräistä, älkää antako sen häiritä... Nostetaan "terälehdet" ylös, ommellaan seuraava ommel niin, että nauha mahtuu hyvin kulkemaan väliin jäävässä raossa.

Ommel saa olla lähempänäkin terälehtien alakulmia, että "kukka" aukeaa nätisti, kun pussi suljetaan.

Pujotetaan nauha kujaan, laitetaan lahja pussiin, tehdään nauhasta soma rusetti ja annetaan lahjan saajalle! Tadaa!

Kassiin voi nimilapuksi tms tulostaa vaikkapa tällaisia raapusteluja:

En minä mikään Tove ole

Tällä viikolla tuolla http://viite.vuodatus.net/ oli aiheena MUUMIT. Piirsin sitten Muumien lukijoita :) Piti kokeilla ihan uusia Tiimarista ostettuja manga-tusseja.

Blogissa on hiljaista, vaikka urakoin käsitöitä hiki hatussa. Olen ajastanut bloggerin paljastamaan joululahjat aattona. Ja vaikka huhkin niin nopeasti kuin ehdin, joudun silti toteamaan - taas kerran - että osasta joululahjoiksi suunnitelluista lahjoista tulee väistämättä joulunjälkeislahjoja. Ääh :P

Keskeneräisistä valmiita

Tolkutonta tonttuilua

Torstai, eli osoitteessa http://viite.vuodatus.net/ on viikon teema ja tällä viikolla se on

kylmyys

En keksinyt kylmempää hetkeä, kuin aamulla kiireessä, pimeässä, hanskat sisälle unohtuneena auton ikkunoita jäästä raapiessa.

Muuta tänne nyt ei oikein voi kuvaillakaan, ettei joululahjoista tule yllätyksettömiä. Ihan varuuksi :) Edelleen se tunne, että on tullut haukattua liian iso pala, mitään kun ei ole valmiina ja aika menee. Käy pian niin, ettei kukaan saa mitään minun tekemääni ja juoksentelen vielä aattona Prismassa hiki valuen ja silmiä kirveltäen. Uskomatonta, että harrastuksestakin saa revittyä stressiä! Onneksi sentään jotakin edistystäkin havaittavissa, pientä, mutta edistystä silti.

Opintojen viikkotehtävän ja FB:n Ompeluelämää-ryhmän keskustelun innoittamana toteutin viimein pitkään suunnitelmissa olleen koodinpätkän tänne blogiin. Osoitteesta http://creativecommons.org/ kävin poimimassa lisenssin. Kaikkia raapustelujani saa käyttää epäkaupallisiin tarkoituksiin, kunhan lähteen mainitsee. Ja sähköpostiosoite löytyy tuosta sivusta myös, siihen voi lähettää kysymyksiä :)

Tervetuloa kaikille lukijoille, teitä on jo noin paljon! (Koitan olla stressaamatta siitäKIN)

Kauniita unia!

Kiitos Pulmun löysin tällaisen Viikon piirustusteema-blogin. Mörköaiheeseen en tainnut ehtiä mukaan, mikäli oikein ymmärsin ohjeet, mutta tulipahan raapusteltua omaksi huviksi :)

WIP

Aloitin keskeltä, ompelin tilkku kerrallaan (tai yhteen ommellut tilkut), kaksi kerrosta kerralla, eli joko yhtenäinen alempi kangas ja vanu tai sitten tilkut ja vanu. Josko pitäisi kuumaa näin paremmin, kun tikkaus ei mene kokonaan läpi.

Eli Work In Process tai jotain sinne päin. Kyllä tämä tästä... Vielä "muutama" :)

Ei tule valmista

Hommat on seis kahdesta syystä. Ensimmäinen syy tuli, kun avasin grillivanun muoveista. Siinähän on kaksi erilaista puolta, kiiltävä ja matta! Miten päin se nyt kuuluisi asentaa :O Kumpi puoli kuumalle ja kumpi kädelle? Vai onko sillä mitään merkitystä? Googlekaan ei auttanut tässä ongelmassa.

Tietysti tuota voisi koittaa kysäistä myös Ompelijan maailmasta, mistä vanun tilasin, ellei nyt täällä tai Facebookin Ompeluelämää-ryhmässä joku ihana tiedä kertoa. Kyseinen grillivanu herätti kysymyksiä vielä paketissa ollessaankin...

 Sitä ei saa silittää. Eiköhän se kestä kuumaa?

No tuo jos selviäisi, pääsisi eteenpäin, mutta valmista ei tule, ennen kuin itellooni on polkenut kotiin nämä ja 598 kaveriaan.

Tulevat Etsystä.

Veljekset M & S

Nämä veljekset, siskoni pojat, eivät varmasti tätä blogia lue, joten voin huoletta täällä paljastaa kirjaimet, vaikka ne tuleviin joululahjoihin ovatkin menossa. Suunnitelmissa onkin paljon tonttujen töitä, osaa ei tänne voi kirjoittaa, että yllätykset pysyvät yllätyksinä.

Tänään meni hermo taas täysin, en saanut liikuteltua kangasta riittävän sujuvasti ja alalanka oli useampaan kertaan umpisolmussa. Lopuksi käämi paloi niin pahasti, että riuhtaisin kankaaseenkin jäljen :P Saavat nyt luvan kelvata tuollaisenaan, onneksi saavat vanua alleen ja muita kankaita vierelleen.

Yritin käydä irl-ompelukonekaupasta hakemassa toisen mallista jalkaa. Myyjätyttö soitti omistajalle, mutta kumpikaan ei tuntunut asiasta tietävän sen enempää, joten tyydyin ostamaan vain kanttinauhaa, jonka Eurokankaasta unohdin ostaa. Eurokankaassa puolestaan ei ollut mustaa puuvillaa, punaista ja sinistä sentään löytyi pakalta, palalaareista taas sorruin poimimaan vähän turhankin montaa sorttia. Palvelu sen sijaan oli Eurokankaassa varsin asiallista tänään.

Luova tauko

Tajusin tänään vaihtaa pallokärkisen neulan terävään. Kyllä se taisi jotakin vaikuttaa. Ranteiden päälle tämä ottaa kyllä kovasti, ei tästä kovin jatkuva harrastus voi tulla. Tai sitten homma alkaa sujua ja jännittäminen loppuu. Toinen hankaluus on se, etten meinaa nähdä tuota piirrettyä viivaa, sopivasti ompelukoneen valo heijastuu paininjalasta. Ja neulan päällekin tuo ottaa, kerran neula irtosi ja sitten se katkesi. Kuten kuvasta näkyy, tuli luova tauko tähän kohtaan :) Lankaakin menee ihan kiitettäviä määriä, senkin voisi vaihtaa nyt samalla ja koittaa suristella S loppuun.

Noh, mitä mieltä olette, kehtaako tuon pistää tilkuksi joululahjaan?

__________Vähän ajan kuluttua___________

Ei irronnut neula, eikä katkennut, lisäksi sommittelin jo tulevien kankaiden kanssa tuota.

Enää puuttuu musta puuvillakangas ja kanttinauha valmiista joululahjasta. Pitää varmaan Älä osta mitään-päivän kunniaksi käydä kangaskaupassa.

Harjoitus tekee mestarin

Vapaatikkaustako tuo on? Omituinen rinkula paininjalkana, sitäkään en kerralla saanut asennettua, syöttäjän sentään muistin laskea. Ehkä pitää vielä yksi tai kaksi kertaa harjoitella, että tulee tällaisia http://tilkunviilaaja.blogspot.com/2011/08/konetikkauskokeilu.html?

Vähän muokattu

Bohemian-tunika ei oikein ollut minun malliseni. Mietin, että seuraavaksi siitä pitää ainakin vähän tehdä muotoa sivuille ja lyhentää. Kauluksen voisi myös samalla tehdä vähän toisin. Ja kun kauluksen tekee toisin, niin silloinhan nuo olkasaumatkin pitää muuttaa. Sitten kun muuttaa olkasaumat, niin täytyyhän jotain tapahtua hihoillekin? Täytyy myöntää, että jos olisin alussa tiennyt, miten hankala urakka oli, olisin suosista etsinyt jostain noista lukuisista lehdistä lähimmäksi kivan näköisen...

Kertakäyttölakanaa ja hakaneuloja 

Välillä piirtelin, välillä sovittelin, tytär auttoi sekä hoitamalla pienintä että sovituksissakin. Ja välillä kuukleteltiin, oliko pienimmän löytämä pullo miten myrkyllinen...

Kuvausavustajan taskulamppukin eksyi kuvaan 

Jälkimmäisen kuvan jälkeen otin vielä lisää sivusaumoista sisään, viimeistelin helmataitteen ja hihansuut. Ja manasin, kahden päivän työ tuntuu menneen ihan hukkaan, kun istuvuus ei kuitenkaan ollut ihan sitä, mitä kuvittelin. Ehkei minusta ihan vielä olisi Project Runwaylle? :P

Koitan kuitenkin rohkaista mieleni, pukea tuon tekeleen huomenna päälle ja muistaa ottaa kameran mukaan, työkaverin nakitan valokuvaajaksi.

Hyvän onnen paita

Omat paidat ovat tuon ympärysmitan kasvamisen myötä taas niin vähissä, että suunnitelmissa on jo pidemmän aikaa ollut tunikoitten väkertely itselle. Koska olen saamaton ja laiska vässykkä, piti tällekin hommalle olla aikaraja, sellaiseksi käy hyvin huominen työpaikkahaastattelu. Eri asia, kehtaanko enää ikinä näyttää naamaani talon ulkopuolella, kun näin nuo lasten minusta ottamat kuvat! Toinen kynnys on pukea jotakin omatekemää ylle, vaikka periaatteessa tässä meni kerrankin kaikki kohdilleen, Ottobren Bohemian-tunikan kaava on helppo (hihoja muokkasin taas), Michael Millerin kangas on kaunis, saumat eivät pahemmin irvistele, eikä kaksoisneulaompeleetkaan vastustaneet kuin yhdellä langan katkeamisella.

Tunnustus

Sain tunnustuksen Kokoxilta (taivutetaankohan se noin?), kiitos!

 
1. Käsityösi, josta olet ylpein? Liitä mukaan kuva.

Ompelusten saralla se työ on varmaankin vasta tulossa. Puusepän ajoiltani niitä töitä ehti kertyä jo useampi, kuten sohvapöytä ja päättötyönä tekemäni kirjoituspöytä vanhimmalle, joka silloin oli eskari-ikäinen. Esikoinen sai silloin itse valita vetimet, tarkoitus oli vaihtaa ne sitten jossain vaiheessa. Eipä sitä vaihetta vielä ole tullut, mutta pöytä on käytössä.

 

2. Kaunein rakennus, jonka olet nähnyt? Liitä mukaan kuva.

Mieleeni ei tule yhtäkään kokonaista rakennusta. Pidän rakennusten yksityiskohdista. Rakastan vanhojen rakennusten koristeellisia yksityiskohtia, oman työpaikkani modernia ilmettä ja maisemaa merelle, Kalevan kirkon valoisuutta.

Kuvaksi valitsin Wikipedian artikkelista Vanha Suurtori tämän: "Brinkkalan ja Katedraalikoulun väliin jäävä Luostarin Välikatu toimi keskiaikana valtaväylänä, joka johti Kaskenmäen luostarista tuomiokirkolle."

3. Laulu, joka koskettaa sinua syvästi? Liitä linkki tai sanoitus.

Musiikilla on kyky viedä meidät paikkaan ja aikaan, jossa sitä on kuunneltu, samoin kuin tuoksuilla.




Kesti pitkään, ennen kuin ymmärsin, miksi tämä sai minut joka kerta itkemään. Vasta yli kolmikymppisenä muistin, että tätä laulettiin koulussa musiikintunneilla, kun äiti kuoli.  

4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?

Kaikki kotityöt! En vain yksinkertaisesti ole mikään koti-ihminen, tuntuu vain pahenevan iän myötä. Ruokaakin kuvittelin edes kohtuullisissa määrin osaavani tehdä, edes sen verran, että lapset pidän elossa, mutta onneksi tuo mies on minut siitäkin harhakuvitelmasta päästänyt.  

5. Mistä asioista nautit eniten arjessasi?

Työstä... Jotka eivät tosin näytä jatkuvan vuoden vaihteen jälkeen. Mikä tosin lupaa tälle blogille hyvää, nyt kun joudun pitämään kertyneet lomatkin pois :)

 __________________________

Sitten pitäisi jakaa tätä eteenpäin. Seuraan useita blogeja enemmän tai vähemmän aktiivisesti, mutten osaa nyt tähän hätään valita niistä muutamaa. Pitäisikö?

Nyt on sellainen arvonta, jota mainostan!

Kuvaa klikkaamalla pääsee osallistumaan PaaPiin arvontaan!

PaaPii on vasta 2-vuotias blogi, jonka lukijaksi ryhdyin oman bloggaajanurani alkuteillä. Se on kuitenkin blogistaniassa melko harvinainen tapaus, koska nuo yksilölliset pehmolelut ja muut tuotteet tuntuvat leviävän ja kasvattavan suosiotaan koko ajan, täysin ansaitusti :) Sitä on ollut ilo seurata. Onnea PaaPiille ja pitkää ikää!