Vali-vali ja vastaus haasteeseen eikä ainuttakaan uutta käsityötä

Shoppailtiin vauvan kanssa.


Vioista huolimatta tuo karvalakkimalli on edelleen hauska, nauhat tekevät siitä vauvalle sietämättömän riesan, eli kiskomismahdottoman. Jos olisi aikaa enemmän, tekisin jo uuden vastaavan.

Ja jollei asunto olisi täysin hävityksen kauhistus. Suunnitelmissa oli ompeluksia tälle viikonlopulle, kunnes tajusin, että ne ovat tuolla jossain, kankaat siis. Tuon tavaravuoren alla, joka piti uuden väliseinän edestä siirtää. Läjäksi.

*raskas huokaus*

Siitä shoppailusta vielä piti kertomani. Käytiin kenkäkaupassa. Vauvalle on talvikengät, mutta vähän haaveilin kokoa tai kahta pienemmistä, joitten kanssa olisi helpompi harjoitella kävelemistä. Sekin taito kun on ihan askelen päässä.



Tytöille olisi tuota kokoa ollut valinnanvaraa kuudesta eri mallista. Pojalle oli yksi ainoa malli ja siitä jäljellä yksi ainoa pari. Joka ei mahtunut isojalka-Vauvalle. Se siitä sitten. Aina sama harmitus, tytöille löytyisi vaikka mitä, pojille saa etsiä kissojen ja koirien kanssa, eikä edes sillä löytäminen ole taattua.

Mutta sitten jotain mukavaa, eli ihana haaste! Tämä haaste on siis Elämää kurjenpolvessa -blogista, yksi monista kauniista blogeista, joita kadehtien lueskelen. Myönnän, olen kangasnisti. Ja shoppailen stressaantuneena. Aiemmin shoppailin vaatteita, nyt kankaita... Paljon. Nähtävästi töiden ja samalla oppisopimusopintojen jatkuminen stressasi enemmän, kuin tiedostinkaan. Rahaa ainakin paloi...

Mutta kaikki morkkis lensi taivaan tuuliin, kun posti toi tiritom.comista nämä Michael Millerin kankaat! Samalla tuli tutuksi kertaheitolla laadukkaan trikoon ja halvemman laadun ero, tuli tilattua halvempaakin trikoota samalla. Ja kutistuspesin koko satsin. Halvempaa en uskaltanut kuivausrumpuun tuupata, mutta millerit tulivat kuvaukseen sen kautta.

Vasemmalla kaksi trikoota, oikealla puuvillat

Sitten siirrymme osastolle "haaveissa vainko oot mun", esimerkiksi Heather Baileyn Nicey Jane Porch Swing ja Modan Pure, jonka värit ja kuosit ehkä näkyvät parhaiten tässä Moda Bake Shopin tilkkupeitossa. Sen tahtoisin layer cakena, eli läjänä fat quartereita, mutta eurooppalaiselta myyjältä en ole löytänyt ja Ameriikoissa hinta ylittää juuri tulli-strategisen 30 euron rajan. Robert Kaufmanin kankaita olen kuolannut myös yön pimeinä tunteina. Kuten monia monia muitakin ♥

Pikaiset ennen töihin lähtöä

Käsityöblogeissa on ties miten ihania sukkia ja lapasia. Meillä lapset ovat innostuneet, tai oikeastaan kaksi kolmesta, esikoinen ja tytär. Yritin esikoiselta kysyä, miten nurja kudotaan, itse kun en koskaan oppinut sitä koulussa. No enhän minä sitä tajunnut sittenkään. Sitten mies yritti, sanoi, että hän on yhdet sukat kutonut, kait hän nyt tuollaisen osaa :D Sitten katsoin netistä, Käspaikasta, ja kas :O Koin valaistuksen! Tämä ihme piti oikein valokuvata ja blogata, tyttäreltä lainattiin kutimet ja ensin mies kokeili, sitten minä...


Jostain syystä miestä nauratti kovin, kun uhosin, että seuraavaksihan minä kudon vauvalle sukat. Miksiköhän :O

Kantturalle. Vauva on joskus ihan syystäkin ilman vaatteita :D



Vauva otti eilen kaksi askelta ilman tukea. Näinköhän tänään tulee jo kolme, neljä, viisi... käveleekö tuo tykkänään, kun töistä pääsen kotiin?

Kirjoja siellä, kirjoja täällä

Ensiksi selittelyä ompelemattomuudesta. Ensimmäinen työviikko "loman" jälkeen otti yllättävän paljon voimille, etenkin kun flunssakin yrittää painaa päälle samaan aikaan. Isommat lapset ovat mummulassa syyslomaa viettämässä ja mies tekee lisähuoneita, tarkemmin sanottuna siis lisäseiniä.


Seinän alta piti tyhjentää kirjahylly. Minne nuokin sitten mahtuvat?

Sitten ihan täysin toiseen asiaan.

Kirjastotonttu

Moni on, jollei tutustunut, niin ainakin kuullut koti- ja saunatontusta. Nämä hiljaisen ja rauhallisen elämän rakastajat ovat nykyään vähemmällä huomiolla, kuin trendikkäät joulutontut kirkuvan räikeissä vermeissään. Se ei tarkoita, että nuo hiljaisemmat ja maanläheisemmät tontut olisivat minnekään kadonneet. Vaikka kotitonttu jotuuukin nykyään enemmän nuuskimaan kaupasta tuodun leivän tuoksua ja saunatonttu piileksimään sähkövastusten eikä puuvasun takana, tarkkailevat tontut meidän ihmisten eloa ja tinkiä tekevät edelleen, mikäli heidän makuunsa ei toimita. Vai luulitteko tosiaan, että pyykkikone olisi syyllinen parittomiin sukkiin?

Harvempi kuitenkin on tutustunut kirjastotonttuun. Tämäkin tonttu arvostaa hiljaisuutta ja rauhallisuutta. Kuten koti- ja saunatonttu, on myös kirjastotonttu joutunut kohtaamaan muutoksia. Samoin kuin kirjastojen työntekijät, myös eri kirjastotontut suhtautuvat muutoksiin eri tavoin. Toiset tontut ovat innoissaan ajatuksesta kirjastosta "koko kansan olohuoneena", toisista se on sietämätöntä ja kaikessa meluisuudessaan kammottava ajatus. E-kirja ja muu sähköinen aineisto on myös saanut erilaisia vastaanottoja. Jääräpäisimmät tontut eivät suostu edes kuulemaan moisista, toiset katkovat jo sujuvasti yhteyksiä verkkoon tai tietokantoihin tai ujuttavat kirjoitusvirheitä, niin sanottuja typoja, hakukenttiin.

Noin ältsin moninkertainen suurennus kuvaan tallentuneesta kirjastotontusta

Kolmas kerta toden sanoo

Tytär tykästyi vaaleansiniseen vakosamettiin ja on jo monet kerrat jotakin siitä halunnut. Näin hassun lätsän, joka ei valitettavasti malliltaan minulle sopisi, mutta onneksi tytär innostui ajatuksesta ja pääsin toteuttamaan visiotani.

Hah.

Ensimmäinen versio oli ihan susi. Siitä tullee vauvalle sopiva karvalakkimalli II.
Toinen versio oli aikuisen koko. Ison aikuisen ISO koko. Siitä voisi ehkä pienentelemällä saada vielä mösän aikaiseksi.
Kolmas versio on tässä.

Lippa olisi voinut olla lyhyempikin

Laitan tuonne vielä napin, kun tytär malttaa sen verran luopua mösästä

Valokuvaus- ja bloggausavustaja

Sienimetsän kuulumisia

Taisin lupailla viikonlopun postaukseen näitä :) Nyt maalailut saivat ympärilleen lisää kangasta ja kokoa kaikilla on reilusti yli 40 cm kanttiinsa.




Näistä jätskeistä tuli mielestäni aika pirteitä :)




Katsotaan, edistyykö homma huomenna...

Toinen yritys

Niin paljon mieltä vaivasivat ne palaneet maalailut, että pakko oli yötä myöten kokeilla uudelleen. Tällä kertaa lauloi silitysrauta, ei uuni. Ja kankaat pesin mustesuihkun jälkeen. Jätskeihin en ole ihan yhtä tyytyväinen kuin viimeksi, enkä saanut yhtä eläväistä vihreätä aikaiseksi... Mutta katsotaan, miltä näyttävät sitten taas seuraavan askelen jälkeen, eli toivottavasti viikonlopun päivityksessä jäätelöiden ja sienten tarina jatkuu.

Viikonlopun saavutus

Suuria suunnitelmia, toteutus taas... Kyllähän te jo tämän kaavan tiedätte :) Mutta koska tämän kanssa tuli ährättyä useampi tunti ja hajotettua yksi ompelukonekin, niin lähetin silti Nokisuulle vastineena haasteeseen. Tässä siis entinen Wörterbuch der Volkswirtschaft eli kansantalouden sanakirja.

Laukku auki, pari lokeroa ja nauha esimerkiksi avaimille.
Suunnitelmissa alunperin oli myös vetoketjutasku... Noh, kaikkea ei voi saada!

Tällä kertaa olen tyytyväisin tuohon hihnaan. Ettei vain niitä mokia tule esiteltyä. Niitäkin kyllä on, lisäksi peukalossa reikä, kuumaliima on edelleen kuumaa :O

Pitihän sillä uudella Singerillä vähän kikkailla...

Tuo magneettikiinnitys ei ole käytössä osoittautunut kaikista kätevimmäksi kovan läpän kanssa, mutta en keksinyt parempaakaan. Joitain muita parannuksia sentään tuli tähän versioon tehtyä, mutta edelleen, käyttäjäkokemukset tervetulleita!

Ostos-tv:n tyyliin: "Eikä tässä vielä kaikki!"
Itse kirjoitin tämän blogin sadannen kommentin, mutta Nokisuu oli numero 101. Lisäksi minulla oli pieniä pakkausteknisiä ongelmia, joten päätin palkita ensimmäisestä kolminumeroisesta kommentista kangaspalalla. Käteen sattui osumaan viininpunainen pellava, toivottavasti siitä on iloa :)

Vaiheessa

Ensin pientä kuvien hienosäätöä Gimpillä. Sitten kuvat Inkscapeen, koetulostus paperille, sitten kankaalle. Sen jälkeen värit laatikosta, kuivuneet purkit auki ja maalaamaan.



Nyt nuo on uunissa kuivumassa, sitten vielä silitys päälle, että varmasti pysyy, katsotaan sitten, miten käy, tuleeko käyttökelpoista jälkeä.

***

Evo-päivityshän tästäkin sitten tuli. Ei kestänyt Prymin puuvilla samaa kuin Tiimarin, itseasiassa se taisi olla tuo mustesuihkulle tarkoitettu käsittelyaine, joka lämmitettäessä sitten päätti käristyä ruskeaksi. Harmittaa vietävästi, muttei varmaan muu auta kuin pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä.

Saamatoonta räpellystä

Lauantai meni menojaan, tänään sentään oli vähän parempi ja tuottoisampi päivä. Valmista tuli vain valitettavan vähän ja sitäkään vähää ei voi julkaista...

Enkä ole tyytyväinen omaan Nupulle peitto -projektiinikaan. Ihan kuin värisilmässäni olisi nyt jotain pielessä. Mutta saapahan harjoitusta, samoin kuin tilkkuilukin, sitä kun haluan tehdä ehdottomasti lisää ja isommassa kaavassa :)


Päivät ovat liian lyhyitä, ensi perjantaista lähtien lyhenevät entisestään, kun palaan töihin, mies jää pitämään isäkuukautta vauvan kanssa. Näinköhän muistan enää mistään mitään?

Vaihdoin blogin taustakuvaa, mutta tämä ei varmaan ole kovin pitkäikäinen, täytyy miettiä uusiksi. Kun ehtii...

Testiajot

Kärsivällisyyttäni koeteltiin sitten viimeisen päälle. Kun viimein sain Singerini, niin seuraavaksi sainkin haavan sarveiskalvoon. Osaa muuten olla kipeä. Ja ompelua rajoittava.

Sitten kun sain koneen nostettua pöydälle, sen valtasivat lapset. Eivät juuri muuten neuvoja koneen käyttöön tarvinneet.



Sitten viimein oli minun vuoroni. Kankaalle tosin oli käynyt jossain pesun vaiheessa köpelösti, harmittaa vietävästi, pidin tuosta kirpparilöydöstä.

Osoitteesta http://www.allpeoplequilt.com/projects-ideas/bags-pillows/index.html löytyy 'grab bag' ja osoitteesta http://threebears.wordpress.com/2007/10/15/little-boxy-pouch-tutorial/ pieni pussukka. Kumpaakaan ohjetta en jaksanut tulostaa tai noudattaa muutenkaan, mutta vähän sinne päin...

Tyhjänä vähän oudon näköinen kapine

Kankaalla täytettynä - edelleen oudon näköinen :D

Tuo grab bag on ihan kätsy juttu, mutta pussukat teen kyllä Hipun ohjein jatkossakin, ei tuo ollut läheskään yhtä kiva.

Se on täällä!

Oh! Ah! *sanattomana*
Se on ihana!

Kyseessä siis on Singer Confidence 7470, se näyttää tältä:



Lapsetkin olivat innoissaan, kuulemma hekin osaisivat käyttää tuota ompelukonetta :D Poika jo lupasi lopettaa pelaamisen, jos saisi myös ompelukoneen...



Mieskin taisi olla vähän innoissaan, ainakin minun tohkeiluni oli ilmeisen hupaisaa katsottavaa. Turhaan muuten murehdin adaptereita, myyjä on ilmeisen tottunut kansainvälisiin ostajiin, koska adapteri oli paketissa mukana valmiiksi. Englanninkielinen manuaali on siis ainoa, josta joutui ulkomaantilauksessa tinkimään.

Viikonloppu on pelastettu, luvassa blogipäivityksiä :D