Muuten vaan

Olen onneton kokki. Tänään tunaroin mauttoman kanakeiton puolivalmisteista ja pakasteista. Bloggaamisen arvoisen tästä ei-niin-tavattomasta tapahtumasta teki tällainen tyytyväinen ruokailija :)

Erilaisia viivoja

Nämä raapustelut eivät saa aikaan valtaisia kommenttien virtoja, mutta lisäilenpä näitä aikani kuluksi silti :) En raapustellut juuri mitään vuosiin, nyt mietin taas, miksi sekin jäi. Ehken koskaan tuntenut osaavani riittävän hyvin. Perfektionismin ei saisi antaa olla este mukavalle tekemiselle, vai mitä?

Kaksi erilaista daamia. Sama kynä, samanlainen paperi. Kumpi on enemmän Sinun makuusi?





Nämä on siis skannattu tiedostoksi. Esittelen vielä yhden kuvan, jonka olen piirtänyt suoraan koneelle. Olen aina pitänyt vektorigrafiikkaohjelmista, kuten CorelDraw, nyt Linuxia käyttäessäni ohjelmisto on tietysti Inkscape. Sillä irtosi norsu posliinikaupassa...

Joulu tulee tömps

Mitähän sitä nyt, mitään ei pysty tekemään ilman ompelukonetta... Paitsi piirtämään!









Vanhenin juuri viisikymentä vuotta. Vauva nousi ilman tukea seisomaan. Syöttötuolissa. Onneksi syöttis on matalana pöytäversiona, mutta silti... *huoh*

Ja jos joku haluaa tietää, millaista uutta rakasta olen odottamassa, niin tässä linkki http://www.sewing-machines-for-beginners.com/singer-confidence-7470-sewing-machine-review/. Mies sen tilasi Briteistä tämän viikon alussa, katsotaan, miten kauan sen matka tänne kestää. Hintaero kotimaan ostokseen verrattuna ei prosentuaalisesti enää tuon hintaluokan koneessa ollutkaan niin iso, kuin halvemmassa mallissa. Mutta täällä kaupungilta ostettuna halvin Confidence olisi ollut saman hintainen kuin tuo tilattu nyt.

Mies on ollut yllättävän ymmärtäväinen ompelukonejutuissa. Ymmärsi jo pelätä seuraavaa askelta: "Sitten kuitenkin huomaat, että nuo koiranpentu- sun muut tikit on aivan liian pieniä ja sitten tarvitsetkin oikein kirjovan koneen..."
Mieskin osaa kyllä välillä olla viisas!

Ja taas kaverisynttärit

Tytär kutsuttiin synttäreille. Päivän varoitusajalla, koska jo aikaisemmin kutsutuista osa ei päässyt tulemaan. Tavoiteenahan oli antaa vain itse tehtyjä lahjoja tänä vuonna, ainakin niin paljon kun ideoita, aikaa ja tarvikkeita piisaisi, mutta lyhyt varoaika ja rikkinäinen ompelukone... huoh.

Kunnes keksin :) Olin harjoitusmielessä väkertänyt useammankin heijastinruusukkeen, minkälie, eli sellaisesta vain langanpätkät poikki ja avaimenperä kiinni, ta-daa!



Tuon sydämenmallisen pahvirasian olisi voinut maalata kauniilla väreillä, mutta siihen ei aika riitä, synttärit alkavat kolmen vartin päästä... Ei sentään ihan toisella puolen kaupunkia :D

Ja vielä tervehdys, joka odotti minua tässä koneen vierellä eilisaamuna :D


Ainniin. Erehdyin sanomaan ääneen, että uudesta, hienosta ompelukoneesta voisin vaikka lopettaa tupakinpolton. Mies tarttui sanoihin heti, tilasi minulle Singerin. Minä olen nyt kolmatta vuorokautta ilman tupakkia :O

Yamata, oi Yamata

Kuten kaikki tietävät, sähkölaitteet toimivat sinisellä savulla, eli toimintasavulla. Kun savu tulee ulos sähkölaitteesta, laite ei enää toimi.

Noh, sininen savu pysyi kyllä ompelukoneen sisällä, mutta kone sanoi KLONK KLONK KLONK ja vaikka vetäjä liikkuu, kangas pysyy paikoillaan. Kuvassa sitä seurannut tilanne.



Pitää vielä palata etsiä koneen ohjekirja - josta tosin löytyy vain puolet sisällysluettelin kertomista asioista - ja katsoa onko mitään tehtävissä. Olin joka tapauksessa päättänyt investoida uuteen ompelukoneeseen, se raha vain vähän hidastaa. Mietin sitäkin, josko uuden koneen tilaisi Englannista, vaatisi tosin adapterin pistorasiaan ja elämää englanninkielisen ohjekirjan kanssa. Toisaalta hintaa jäisi vain 2/3 Suomessa myytävään verrattuna. Toimituskuluineen. Päätöksiä, päätöksiä...

Koska kuvia ompeluksista nyt ei ole tarjota, tarjoilen omenia maanantailta :)





Lisäystä...
Ruumiinavaus suoritettu. Vetäjä ei pyöri, ei rullaa nätisti, kuten pitäisi, vaan pomppii ylös-alas, KLONK kuuluu siitä, kun vetäjä osuu puolapesään. Voi Yamataa.

Life for dummies

Katsokaa, minkä ihanan sain Pulmulta!



Luonnossa vielä ihanampi kuin kuvissa :)

Asiaa!

Muistattekos hempeily-pinon? Ei se mitään, en minäkään muistanut, ennen kuin törmäsin tällaiseen:

Nupulle peitto

Kaivoin valmiit palaset esiin, leikkelin lisää, ompelin, ja sain aikaan tällaisen. Meni kyllä niin naftisti kokoon 40x40, että vaatii vielä jotakin reunoille. Ja tietenkin tuon fleecen taustaksi.

Mitä mieltä olette?
Voisiko noista hempeily-palasista saada aikaan poikamaisiakin peittoja sinisävyisillä kankailla?

Asia on sydäntä lähellä, koska kaksosten taival alkoi juuri tuolla osastolla 28+4 raskausviikon jälkeen. Hekin saivat silloin peittonsa, kauniit tilkkutyöt, joissa molemmissa on linnut. Valitettavasti en löytänyt peitoista kuvaa, enkä itse peittojakaan tähän hätään, vaikka ne meillä kyllä vielä tallella ovat. Jossain :)

Poika, 1200 g, 39 cm

Tyttö, 1100g, 36,5 cm

Nythän nuo ovat ihan tavallisia 10-vuotiaita, jotka mies juuri eilen laittoi kuukauden kotiarestiin. Taidan olla minä, joka siitä pahiten kärsii? Kuten joku joskus tuumasi, lapset, nuo suola elämän haavoissa... :D Taidanpa laittaa vielä yhden kuvan kesälomareissulta, kaikki isot lapset, rakkaat riiviöt.

Neuvolakorttikotelo suvun uudelle tulokkaalle

Pistetääs nyt sitten vielä ihmisten ilmoille tämäkin väkerrys. Jännä juttu, kun aloitti tämän bloggailun samaan aikaan kuin tuon ompelukoneen kanssa tappelun, niin kaikki tuntuu valmiille vasta sitten, kun se on blogissa :) Ohjehan oli siis tämä vanha tuttu.

Miehen sukuun syntyi tyttövauva, tällainen muistaminen lähtee meiltä.




Tuo lipevä vuorikangas on muuten raivostuttavaa. Eikä tukikangas tai liimaharso kumpikaan suostuneet pysymään kiinni. Mitä ihmettä minä teen väärin? Onko aiheesta kirjallisuutta? Silittäminen for dummies tai vastaavaa?

Karvalakkimalli

Varmoja syksynmerkkejä koulun alkamisen ja säiden viilenemisen lisäksi näyttää olevan käsityöblogit täyttävät pipot. Olen kovin vaikutuksille altis, pitihän minunkin sitten vauvalle jotakin kehittää. Elämäntapaidioottimaiseen tyyliin se ei tokikaan voinut olla neliöpipo tai valmiista kaavoista joku kiva simppeli. Eihän nyt tokikaan. Idealamppu syttyi: "Tällainen olisi kiva!" Se tuntui hyvältä idealta silloin...

No sehän olisi voinut onnistua, jos osaisin ensinnäkin laskea. Päänympärys jaettuna kuudella, ei se nyt niin vaikeata luulisi olevan, eihän?

Tai jos omistaisi oikean ompelukoneen, eikä taiwanilaista lelua, katsokaa nyt taas tuota alalankaa *vaipuu epätoivoon*



Tai jos edes osaisi ommella. Nimimerkillä menikö hermo, menikö?!

No eipä ole kyllä vauvan valokuvaaminen piirua vajaa päiväuniaikaankaan kovin häävistä touhua, katsokaa vaikka itse...




Tuo lippa on nyt ihan järkyttävä, mutta enpä sitten enempää sitä tikkaillutkaan, katso ensimmäinen kuva :P


Taidan totisesti pysyä alkuperäisessä päätöksessäni:

Minä en ompele vaatteita!

Kusti polki

Yllätyshullu, eli luovuushaaste polkaisi vauhtiin. Pulmu ja Oranki ompelee saivat postia tänään, yön pimeinä tunteina värkkäilin pari pikku pussukkaa lisää. Pulmu toivoi turkoosia, mutta havaitsin laajahkossa kangasvarastossani turkoosin mentävän aukon, piti tyytyä vaaleansiniseen. Oranki taasen ilmoitti värikseen oranssin, sitähän löytyi kyllä. Ensin suunnittelin yksiväristä, mutta se oli mielestäni liian kellertävä, sitten löysin Feeganin painamat kukkakankaat! Pussukasta tuli vähän hassu, vuorikangas on nyt paksumpi kuin päällinen. Pulmun pussukkaan taas tuli nolo moka vetoketjun kanssa. Ei sen kyllä käytössä pitäisi haitata!



Koska pussukka ja ohje on jo aiemmasta tuttu, lisäsin mukaan pikkuyllärit. Kimppatilauksessa ystävä tilasi ruusukemallineita, jotka kutsuvasti minua huutelivat ennen eteenpäin postittamista. Leikkelin suikaleita heijastinkankaasta ja lisäsin papukaijalukot. Onnistuin muuten noiden kanssa katkaisemaan jo tavallisen silmäneulankin... Heijastimet ovat taas tällaisia demoversioita, toivottavasti käyttäjäpalautetta tulee!

Pikku pussukka

Ensiksi, yleisön pyynnöstä, Vauhtihirmu-Vauva!


Sitten asiaan. Isommat lapset ovat mielenkiinnolla seurailleet tekemisiäni ompelukoneella ja kertoneet, mitä ovat tehneet koulussa käsityötunneilla. Lisäksi tyttärellä on tiedossa kaverisynttärit, joihin tietysti pitää viedä lahjus. Epäilin hermojeni kestävyyttä, mutta riittävällä kofeiinimäärällä päätin ottaa tyttären mukaan ja antaa jopa osallistua... Netistä löytyy ohjeita pikkupussukoille pilvin pimein, mutta tämä Hipun ohje vaikutti riittävän yksinkertaiselta. Isosti kiitoksia ohjeesta!

Meidän versiostamme tuli tämän näköinen

Avopille kiitos vakosametista, ystävälle kiitos kukallisesta puuvillasta, esikoisen entisen repun kiitos vetoketjusta :)

Vetoketjun vetimestä oli lipare irronnut, mutta tulipahan sekin sitten sävy-sävyyn

Minä ompelin itse vain vetoketjun, kaikkeen muuhun tytär vähintään osallistui. Tytär on siis syystäkin itseensä tyytyväinen, olisi halunnut saman tien tehdä itselleenkin pussukan. Minäkin olen tyytyväinen itseeni, hermo ei mennyt kertaakaan!

Reppu on täytetty... Tuttipulloilla!

Ideoillani on taipumus rönsyillä. Ensin saan päähäni tehdä jotain, sitten mietin, josko siihen lisäisi tällaisen. Ja tuollaisen. Ja vielä tämäkin olisi hauska. Ja sitten... Noh, sitten suunnitelma onkin jo niin monimutkainen, että istun ompelukoneen ääressä sormi nenässä ja mietin, miten ihmeessä tämän nyt sitten toteuttaisi.

Vähän näin kävi vauvan repunkin kanssa. Vauvahan tarvitsee repun! Tietysti voisi käyttää sitä Liberon mainoslaukkua, mutta sehän on tylsää. Vaipat ja tuttipullot pitää kuitenkin kuskata mukaan sinne, minne vauvakin. Ja marraskuussa alkaa kodin ulkopuolinen hoitoura vaihtovaatteineen. Ei mietitä sitä vielä...

Tällainen siitä sitten kuitenkin tuli!

Tytär ystävällisesti tuli taas poseerausavuksi.
Dinon häntä ei muuten näy kuvissa, kamerasta loppui patterit kesken kaiken

Soljet ja remmit on uusiokäytetty esikoisen rikkinäisestä repusta.
Intianpuuvilla on tuttua kirpparilöytöä, britex ystävältä (kiitos! ;))
Oranssi kangas on Eurokankaan palapuolelta

Ja vielä sisäkuva. Vähän viri-viritelmiä taas

Sienikausi