En Vain Osaa

Yamata on ihan kelpo ompelukone alle 80 euron koneeksi. Se paukkuu, kolisee ja valittaa, mutta niinhän sen omistajakin tekee. Ja vihdoinkin minulla on ompelukone, jonka langat saan paikoilleen suit sait sukkelaan. Ensimmäistä ompelukonettani langoittaessani jouduin joka kerta lunttaamaan reitin ohjekirjasta. Edellinen koneeni oli käytettynä ostettu Singer, juuri kun aloin sen kanssa päästä sinuiksi, se päätti heittää henkensä, toisin sanoen rattaansa palasiksi.

Yamatan lankoja en vain saa säädettyä, kuten pitäisi. Jos joku ompelukoneiden sielunelämää tunteva sattuu lukemaan, niin kommentoikaa ihmeessä vinkkejä. Jälki siis on tällaista

Alalanka pinkkiä, ylälanka vihreätä

Olen säätänyt alalankaa kireämmälle, Yamatan paukkuminen kyllä väheni siitä, eikä sotke lankoja niin paljoa. Ylälangan kiristämiseen tarkoitettu vipstaaki on ilmeisesti koriste. Täytyyhän sitä tietysti tuon hintaluokan koneessa jostain säästää... Kuvassa siis joka tapauksessa oikeanpuoleinen tikki on ylälanka löysimmillään ja vasemmanpuoleisessa ylälanka kireimmillään.

Tänään on viimeinen päivä aikaa tuliaisten värkkäilyyn. Arvatkaapa kaksi kertaa, meneekö aika haahuiluun, pienen apulaisen hoivailuun, ihme säätämiseen ja kaikkeen muuhun. Potkikaa minua!

Tuliaisia

Vuoden kohokohta, loma ja pitkin Suomen maata asuntoautolla tehtävä kesälomareissu on edessä! Etukäteen on sovittu pari kohdetta, niihin ainakin yritän viedä jotain tuliaisia mukanani.

Äidin pikku apulainen

Ystävän tytär on keiju. Tai ehkä kenties kuitenkin merenneito, hän ei ole ihan varma. Minä tein kuitenkin päätöksen viedä keijutytön seinälle kuvan. Varsinaista tahkoamista ja sekatekniikkaa, suunnitelmat muuttuivat lennossa taas kerran... Laitan reissun jälkeen vasta kuvan kokonaisuudesta, ettei yllätys ihan tyystin mene pieleen. Mutta tässä esimakua

Näyttääkö se edes keijulta?

Pitkällisen harkinnan jälkeen yksivärinen reuna

Nyt äiti pois koneelta, äidin pikku apulainen torkuille ja takaisin ompelukoneen äärelle...

Maailma on pieni ja muuta häröilyä

Kaikkea muuta tässä nyt on ollut, niin olen kostoksi shoppaillut. Yksi paketti tuli jo Yhdysvalloista, toinen matkalla. Samoin matkalla on tilaus Englannista. Paikallisen Eurokankaan kesä-alekin tuli kollastettua läpi. Nyt vannon taas pyhää ostamattomuutta (kunnes sorrun jälleen).

Ostin myös kirjan nimeltä Koko perheen lahjakirja. Tein päätöksen antaa seuraavana jouluna kaikki lahjat itse tehtyinä, toisin sanoen tuliko haukattua liian iso kakunpala. Mutta saahan sitä ainakin yrittää ja tuosta kirjasta tosiaan löytyi jo muutama hyvä idea!

Ja löysinpäs koodinpätkän, jolla sain tuon taustan vaihdettua. Hätäseen meni reunat liiankin kapeiksi, lisää säätöä jossain vaiheessa. Pääasia, että jotakin tapahtui tylsälle valkoiselle.

Isot lapset lähtivät taas mummulaan, katsotaan, antaako tuo pienimmäinen nyt äidin askarrellapaskarrella :)

Pieni välipala

toisin sanoen se tuntui hyvältä idealta silloin.

Koska kaikki tekeleet jumittivat mikä mistäkin syystä, alkoi mieli tehdä jotakin valmistakin, ihan pikaisesti. Minulla on yhdet kassinkahvat valmiina ostettuna, jos olisin löytänyt ne, tämä pieni välipala olisi ollut kassi. Mutta koska ne olivat hukassa ja muita käsityöblogeja selaillessa tuli vastaan tämä ohje, niin ei muuta kuin hommiin.

Koska olen suuruudenhullu ja elämäntapaidiootti, päätin tehdä monta kerralla.

Koska lapset häiriköivät kovasti, päätin aloittaa vasta, kun menivät nukkumaan. Lähempänä puoltayötä.

Ohjeiden noudattaminen on ollut aina minulle kovin vaikeata. Siksi päätin tehdä nyt kaiken kirjaimellisesti, noudattaa ohjeita pilkulleen. Tekee hyvää harjoitella, ajattelin. Ensimmäiseksi siis mittausta ja leikkausta, tähän tapaan...

Kunnon työkaluilla

Kuten näkyy, nyysin yhden tilkun hempeily-kasasta. Ja pitihän tuon pyöröleikkurin terävyyskin testata, KYLLÄ, se ON terävä!

Yllättäen sain homman etenemään melko hyvin, kunnes olin viimeisiä saumoja ompelemassa. Silloin neula katkesi ja sen vaihtamisen jälkeen alkoi langat jumittamaan puolapesään. Muutamaan kertaan auoin ja putsasin, mutta kun parin tikin jälkeen sama tapahtui taas, niin annoin kahden viimeisen jäädä vaiheeseen. Kellokin oli jo ties mitä. Muistin sentään ottaa kuvia valmiista (oikealla puolella kaksi) ja puolivalmiista (vasemman puoleiset) tekeleistä.

Onneksi tuo meidän vauvelin nimikkokansi oli valmiiden puolella.
Muita suunnittelin lahjoiksi.

Ja aamulla muistin vielä kuvata nuo sisäpuoletkin.
Huonoja kuvia, uudesta hienosta kamerasta on patterit loppu...

Tuo nimikkokansi olisi tarvinnut tukikangasta, minulla on sitä jossain, mutta kiivaasta kollastamisesta huolimatta en sitä löytänyt. Ne kadonneet kassinkahvat sen sijaan löytyivät. Joten melko pluru tuo nyt on. Mutta on se hieno, minä ite tein!

Blogi piti toki päivittää ennen kuin tarkistan, tuleeko ompelukoneesta vielä kalua, vai menikö Yamata siinä. Ompelukoneilla on varmasti jokin salaliitto minua vastaan, olen täysin vakuuttunut :P

Ei mitään uutta länsirintamalla

Sain mieheltä uuden kameran, ihan perus digipokkari, mutta siinä on vekkuleita ominaisuuksia, kuten tekstin kuvaus. Sillä saa talteen noita paperille tuhrastuja raapusteluja. Juu, olisihan se skannerikin, mutta kukaan ei ole jaksanut etsiä sen virtajohtoa. Kamerasta tulee kuvat muutenkin siirreltyä koneelle, niin samallahan menee sitten nämäkin :)

Hempeilyä

Enhän minä voi tikata, kun ei ole hakaneuloja *helpotuksen huokaus* joten kävin sitten seuraavan kangasläjän kimppuun. Tilkkuja tuli nyt muutama, vielä monta pitää tehdä, jotenkin näin se menee, mutta jokin särähtää silmään tuossa asetelmassa. Täytyy pyöritellä ja säätää vielä. Niin ja tehdä lisää tilkkuja.

Se siitä pussilakanasta ja niistä tyynynliinoista

Ajatuskin katkesi parahiksi, tilkut ovat nyt kaksi kertaa suurempia, kuin alunperin suunnittelin. Onneksi ovat sen verran epämuodostuneitakin, että reunoista menee paljon hukkaan. Onko tämäkin harjoitustyö, vai tuleeko tästä jotain? Parempi olla asettamatta itselleen paineita...

Ideanpoikasia

Nyt se on kasa rispaantuneita pussilakanoita ja tyynynliinoja, mutta siitä tulee jotakin hempeätä, vai mitä?

Edellinen homma jumittaa. Vaihdoin suunnitelmiakin lennosta, siitä tuleekin ehkä jommalle kummalle isolle pojalle sängyn päädylle seinätyyny, pehmuste, mikälie. Vanua uupuu, sen ostaminen sotisi koko systeemiä vastaan, mutta halpa fleecepeitto, jonka kulmasta olen leikellyt palasen parempaan käyttöön, löytyisi. Sillä voi olla helpompi harjoitella tikkausta, kuin oikealla vanulla. Ja siinähän se syy tälle jumillekin löytyi. Kangasta olen ommellut joskus ennenkin, mutta tikkaamista en ole tehnyt ikinä. Uudet asiat on kovin pelottavia!

Tästäkin tulee ehkä jotain. Miten?

Nyt ei kerkee

Mikä ihana kesäpäivä! <3

Sininen ja valkoinen

Siinä se nyt on!

Tänään vastusti, kuten kuvasta näkyy, jopa silittäminen meni pieleen. Saumavarat meni miten sattuu, ompelukone ei suostunut yhteistyöhön puolatessa ja sotki lankoja. Kun epäusko meinasi iskeä päälle, tein kuin blondi liikenteessä: laitoin silmät kiinni ja painoin kaasun pohjaan. Mutta tuossa se nyt on, valmis osanen jostain, ehkä :)