Nyt se on kasa rispaantuneita pussilakanoita ja tyynynliinoja, mutta siitä tulee jotakin hempeätä, vai mitä?
Edellinen homma jumittaa. Vaihdoin suunnitelmiakin lennosta, siitä tuleekin ehkä jommalle kummalle isolle pojalle sängyn päädylle seinätyyny, pehmuste, mikälie. Vanua uupuu, sen ostaminen sotisi koko systeemiä vastaan, mutta halpa fleecepeitto, jonka kulmasta olen leikellyt palasen parempaan käyttöön, löytyisi. Sillä voi olla helpompi harjoitella tikkausta, kuin oikealla vanulla. Ja siinähän se syy tälle jumillekin löytyi. Kangasta olen ommellut joskus ennenkin, mutta tikkaamista en ole tehnyt ikinä. Uudet asiat on kovin pelottavia!
Tästäkin tulee ehkä jotain. Miten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti