Sisällä mikrokuitua vähentämään silmälasien putsaustarvetta
ja välissä vanu pehmentämässä kolhuja
Vaikka luin ohjeet sieltä ja täältä, niin ei se nyt ihan niin taas mennyt, kuin piti. Toivottavasti se kuitenkin on turkoosista ja sammakoista pitävän ystävän mieleen.
Vihdoinkin olen tyytyväinen. Tämä onnistui! Olen aina kuvitellut napinläpien ja nappien asettelun vaikeaksi, mutta sehän olikin helppoa. Ainoa harmin paikka oli nuo päällystettävät napit. Villasekoitekangas oli niille liian paksua, hukkaprosentti kasvoi, kun neljää nappia varten piti tehdä 8 yritystä. Viimeinen oli se, kun olin jo ommellut kolme nappia paikoilleen ja neljäs hajosi käteen. Mitenkähän mahtavat käytössä kestää? En uskalla edes arvata.
Mutta tällainen siitä tuli, miehen pienemmälle sukulaistytölle, liivimekko koossa 86 :)
Tällaisissa sen huomaa, eron harrastajan ja aloittelijan välillä. Ammattilaisista nyt puhumattakaan. Kaikki tuntui menevän pieleen. Eikä vain tuntunut, kyllä se lopputuloksessakin näkyy.
liivimekko miehen 5-vuotiaalle sukulaistytölle
takana "piilo"vetoketju
Näinköhän tätä kehtaa antaa, vielä kun ovat minulle vähän vieraampia ihmisiä.
Arvatkaas, montako vihreätä fleese-pusakkaa 11-vuotiaalla pojalla on? Voin kertoa, että niitä on monta. Silti kangaskaupasta kranttu poikani valitsi mitäs muutakaan kuin vihreän fleesekankaan. Eihän siinä muu auta, kuin tehdä pojan lempiväristä ja -materiaalista se joululahjakin :) Aluksi arvelutti lähteä fleeseä ompelemaan, mutta yllättävän helppo materiaali se oli.
Edestä ihan peruspaita, edellisen postauksen Billy koossa 146, mutta
tällä kertaa kaulus vetoketjulla. Sen verran tuli lörpön näköinen, että
näinköhän joudun sen tekemään uudelleen joulun jälkeen? No, sen näkee,
kun poika kiskoo tämän päälleen.
Koska näitä vihreitä fleesejä tosiaan on ennestään, halusin tähän paitaan jujun. Se löytyy takakappaleesta.
Facebookin Ompeluelämää-ryhmäläiset saavat sen näyttämään niin helpolta. Voin kertoa: EI OLE.
ensimmäinen aplikaatio liimatahroineen
valmis paita
Tämä tekele on 12-vuotiaalle esikoiselle. Mikä ihme sai minut kuvittelemaan, että osaisin aplikoida, varmaan tämä joulunajan stressi? En siis osaa, enkä enää ikinä tee sitä. Lupaan. Toivottavasti se istuu käyttäjälleen edes jotakuinkin, resori kun ei
ollut ihan samaa laatua, kuin mihin olen aiemmin tottunut, sen
palautumiskyky osoittautui nollaksi. Eikä ompelukone pitänyt
valitsemastani tikistä, mutta oli niin raivostuttavaa purkaa, että
sillähän se oli mentävä loppuun asti, vaikka ylälanka katkeili hermojen
kanssa.
Toisaalta olen minä tuohon tyytyväinen, vaikka siitä tulikin tuollainen kynttilänvalossa pidettävä. Kaava on Ottobre 4/2010:stä 164-kokoinen Billy, tosin kauluksen muokkasin v-aukkoisesta tuollaiseksi tavalliseksi.
Ompelu, puhelimessa puhuminen ja pienimmäinen kaatamassa mehut pöydälle, lattialle ja päälleen. Siitä tulee tällaista jälkeä
Joululahja se on, saaja voisi olla joku snobihko surkeasta kanttauksesta huolimatta, koska taustakangas ja taskut ovat Marimekon (miehen äidiltä saamaani) kangasta...
Pehmoista ja äärimmäisen hankalaa ommeltavaa, kankaasta irtoava snöftä tukki koneen, kangas pakeni paininjalan alta ja muutenkin vääntyili ja kääntyili ihan oman tahtonsa mukaan. Mutta tällainen pukinkonttiin nyt päätyy, tyttären toivoma pörröaamutakki :)
eli jo aiemmin mainitut veljekset S & M saavat minulta pitkästä aikaa joululahjat. Joutuivat koekaniineiksi tietämättään, tätä pannulappumallia tuli sitten askarreltua useampikin ja monessa värissä :) Mallin kopioin meillä kovassa käytössä olevasta, ainakin minun mielestäni kovin käytännöllinen, kun uunipellin nostamiseen tarvitaan vain yksi patalappu, ei kahta kinnasta tai erillistä lappua.
päissä taskut ja taskuissa merkit
Kuvauspöydällä likaa, kuka siivoaisi, kun perheen äiti keskittyy lahjusten väkertelyyn?
Ensimmäinen tilkkupeitto, harjoitteluahan se oli, paljon opin, esimerkiksi sen, että ne hakaneulat tosiaan täytyy olla melkoisen tiuhassa ja sen, ettei keittiön pöytä riitä edes tämän kokoiselle peitolle, koko siis noin 113 cm kanttiinsa, sentti-pari sinne tänne.
tikkaaminenkin meni vähän sinne tänne
merkkikin meni vinoon.
Taustakangas vietti elämänsä alkupuolen ystävän tyttären verhona
