Pikkumusta

Perjantaina oli vielä viimeinen rutistus ennen lauantain hautajaisia. Siinä myös syy viime aikojen yhtenäiseen värimaailmaan. Kiirehän siinä tuli taas vaihteeksi, mutta se ei kovin pahasti näy tässä tyttären liivimekossa. Ilman kaavoja, mitat tyttärestä ja vetoketjusta, malli heittämällä koko kankaan leveydestä. Materiaali on housukangasta, viskoosi oli yllättävän mukavaa työstettävää, kun alkujännityksestä pääsi.

Kuva on taas mitä on, kamera urputti huonoista pattereista ja simahti. Oikeasti vetoketju ei laineile ja helma laskeutuu ja liikkuu kävellessä kauniisti. Toiseen kädentiehen jäi ruttu, mutta sitä voi koittaa joskus asetella vielä. Ketään muuta se ei haitannut, kuin minua... Tytär tykästyi ja haluaa käyttää koulussakin, sehän se on pääasia :)

Alla on edellisenä iltana 20 minuuttia ennen HalpaHallin sulkeutumista ostettu paita. Kyllä kismitti maksaa yli 10 euroa tavallisesta trikoopaidasta, kangasta kun olisi ollut kotona. Samoin kaksosveljelle ostetut Lindexin housut, peräti 24,90 euroa kertakäyttöhousuista. Tuskin poika tulee käyttämään niitä toiste, kun yleensä käyttää vain verkkareita, college- tai fleesehousuja. Ja nekin kuluttaa niin loppuun, että väkipakolla tiensä päässä roskiin heitettävä. Esikoiselle hankittiin oikea puku, se ei kismittänyt, koska itse en osaisi sellaista tehdä, eikä hintaakaan ollut kuin alle 40 euroa. Ja pienimmäiselle löytyi siisti musta-punaraidallinen kauluspaita ja tummat housut kaapista jo ennestään, joidenkin tuttavilta ostettujen vaatepakettien mukana tulleita. Ostan todella harvoin vaatteita uutena, nyt on pitkä aika kulunut kirpparikierroksestakin. Pienimmälle on löytynyt vaatteita kätevästi, kun esimerkiksi FB-kavereissa on vähän isompien äitejä, jotka myyvät omien pienimpieen vaatteita isoissa läjissä pois. Ja minä huikin, tänne tänne, vaikka vaatteita on jo ennestään läjäpäin.

Mutta täytyy myöntää, että vaikken ole kovin perinteitä tai etikettiä tunteva, niin esikoisen ikäinen, eli 13 tänä vuonna täyttävä poika kirkkaanvihreässä hupparissa ja samanvärisissä tennareissaan kukkien laskussa vähän pisti silmään. Panostus hautajaisvaatteisiin on osoitus siitä, että kunnioittaa vainajaa, sitä mieltä minä olen.

Sitten vielä miehen kännykällä ottama sovituskuva edellisen postauksen tunikasta.

Ja pari kuvaa siskonpojan sammakosta, johon pienimmäinen ihastui ikihyviksi. Jotain tällaista voisi joskus koittaa tekaista, vai mitä? Vihreätä velouria ja...