Vioista huolimatta tuo karvalakkimalli on edelleen hauska, nauhat tekevät siitä vauvalle sietämättömän riesan, eli kiskomismahdottoman. Jos olisi aikaa enemmän, tekisin jo uuden vastaavan.
Ja jollei asunto olisi täysin hävityksen kauhistus. Suunnitelmissa oli ompeluksia tälle viikonlopulle, kunnes tajusin, että ne ovat tuolla jossain, kankaat siis. Tuon tavaravuoren alla, joka piti uuden väliseinän edestä siirtää. Läjäksi.
*raskas huokaus*
Siitä shoppailusta vielä piti kertomani. Käytiin kenkäkaupassa. Vauvalle on talvikengät, mutta vähän haaveilin kokoa tai kahta pienemmistä, joitten kanssa olisi helpompi harjoitella kävelemistä. Sekin taito kun on ihan askelen päässä.
Tytöille olisi tuota kokoa ollut valinnanvaraa kuudesta eri mallista. Pojalle oli yksi ainoa malli ja siitä jäljellä yksi ainoa pari. Joka ei mahtunut isojalka-Vauvalle. Se siitä sitten. Aina sama harmitus, tytöille löytyisi vaikka mitä, pojille saa etsiä kissojen ja koirien kanssa, eikä edes sillä löytäminen ole taattua.
Mutta sitten jotain mukavaa, eli ihana haaste! Tämä haaste on siis Elämää kurjenpolvessa -blogista, yksi monista kauniista blogeista, joita kadehtien lueskelen. Myönnän, olen kangasnisti. Ja shoppailen stressaantuneena. Aiemmin shoppailin vaatteita, nyt kankaita... Paljon. Nähtävästi töiden ja samalla oppisopimusopintojen jatkuminen stressasi enemmän, kuin tiedostinkaan. Rahaa ainakin paloi...
Mutta kaikki morkkis lensi taivaan tuuliin, kun posti toi tiritom.comista nämä Michael Millerin kankaat! Samalla tuli tutuksi kertaheitolla laadukkaan trikoon ja halvemman laadun ero, tuli tilattua halvempaakin trikoota samalla. Ja kutistuspesin koko satsin. Halvempaa en uskaltanut kuivausrumpuun tuupata, mutta millerit tulivat kuvaukseen sen kautta.
Vasemmalla kaksi trikoota, oikealla puuvillatSitten siirrymme osastolle "haaveissa vainko oot mun", esimerkiksi Heather Baileyn Nicey Jane Porch Swing ja Modan Pure, jonka värit ja kuosit ehkä näkyvät parhaiten tässä Moda Bake Shopin tilkkupeitossa. Sen tahtoisin layer cakena, eli läjänä fat quartereita, mutta eurooppalaiselta myyjältä en ole löytänyt ja Ameriikoissa hinta ylittää juuri tulli-strategisen 30 euron rajan. Robert Kaufmanin kankaita olen kuolannut myös yön pimeinä tunteina. Kuten monia monia muitakin
Siistiä, edes joku vastasi haasteeseen! :) Mutta en vissiin miettinyt asiaa ihan loppuun asti, tästä nimittäin seurata rahanmenoa :D
VastaaPoistaTuo heather bailey meni ainakin heti "pakko saada" -listalle!!
Mitkä muuten oli huonoja ja mitkä hyviä trikoita? Tietää välttää niitä huonoja...
VastaaPoistaSe on ihastuttava! En tiedä, miten kauan itse sitä kuolaan vielä, tuota Millerin Groovy Guitariakin piti hyvän aikaa (muut on vauvalle, tiettyki, krhm) :D
VastaaPoistaJa tuossa huonous-kommentissa osoitin vain sen, että olen täysin noviisi muissa kuin puuvilloissa vielä. Piti luntata nimittäin laskusta, että niitten kuuluukin olla ihan tyystin eri tavaraakin :DD *nolo*
Mä olen aivan pöyristynyt noista kankaista: vau! Mahtavia!
VastaaPoistaPitäisikin sujua kangaskauppaan. Ostamaan ihan vain tylsästi verhokangasta. Jotain pitäisi ehdottomasti tehdä!
T. Desiree
Kangaskauppaan pitäisi minunkin, nimittäin neuloja ostamaan. Eihän mulla ole noille venyväisille kankaille sopivia neuloja! Enkä olisi edes tajunnut, että tarvitsen moisia ilman nettiä... Sen siitä saa, kun tumpelo lähtee tekemään asioita, joita ei osaa :D
VastaaPoistaPian on kyllä päästävä ompelemaan, hulluksihan tässä tulee. Vai alotanko tupakoinnin taas, pitääkin mieheltä kysästä. Olkoot miten monta väliseinää tekemäti kun lystää *mököttää*