Ei kerrota kenellekään, että hihat on interlockia ja etu- ja takakappaleet jerseytä.
Kankaat Tiritom.comista ja Myllymuksuilta. Paita istui ihan hyvin, kunnollisia kuvia ei tuosta räkänokasta tällä kertaa tullut. Tosin tiedän, että jos jätän kuvan julkaisematta, niin sanomistahan siitä tulee. Tässä siis viikon virallinen räkänokka!
Lisäksi velour-housut, kaava jonkinsortin oma sovellutus, värit päin sitä itseään, jostain syystä hankala kuvattava tuo turkoosin ja sinisen yhdistelmä. Vielä ei soviteltu päälle, kun kiukunkiukku puskee päälle pahasti.
Tuossa resoreja kiinnitellessäni mietin, miksi tämä räpeltely on niin terapeuttista. Oikeastihan en pidä yhdestäkään vaiheesta koko touhussa? Ehkä se onkin tämä kokonaisuus, keskittyminen tekemiseensä, valmiiksi saamisen ilo.
Ensi viikonloppuna voisi kyllä jo vaihtelun vuoksi kokeilla taas jotain muuta kun vaatetta pienimmälle. Mutta mitä?
kovin on miehekkäät kuosit :). ja kiukkusen näköinen assistentti :D
VastaaPoistapieniä vaatteita on mukava tehdä, kun tulee hetkessä valmista.
-kanttura-
Harvoin on tosiaan (käsi)työn tekeminen niin sujuvaa alusta loppuun, että siitä oikeesti koko ajan nauttis. Ja kuitenkaan ei osaa olla tekemättä! Joskus oon kyllä tuskastuneena leikitelly ajatuksella, että mitäs jos myis pois kaikki kankaat, koneet, langat ja härpäkkeet...
VastaaPoistaHurahtaiskohan sitten himoliikkujaks tai vaikka lintubongariks? Oppisko joskus katsomaan kokonaisen elokuvan sohvalla löhöillen, kädet toimettomina?
Mulla tuppaa noi kuvaamissessiot menemään aina niin myöhäseen, että assistentti on väsynyt siinä vaiheessa :D Ja juu, noi on kivoja pieniä projekteja, sopii mun kärsivällisyydelle...
VastaaPoistaMä olen aidosti ja oikeasti patalaiska. Ei mulle tuota ongelmaa katsoa leffa ja olla tekemättä yhtään mitään muuta. Tai no, voin mä herkkuja syödä samalla :D Siksikin hassua, että hurahdin _tekemiseen_... Toisaalta nyt saan kotosalla sen tekemisen ilon, minkä aiemmin sain töissä :)